|
|
Ilkka TervonenUUSI
ULJAS ULKOPOLITIIKKA
Presidentti
Tarja Halosen vastainen kampanja on kiihtymässä. Varsinaisena kohteena ei
tietenkään ole Halonen vaan ulkopolitiikka ja nimenomaan uusi uljas
ulkopolitiikka. Sen kova ydin on sitoa Suomi NATO:n kautta USA-vetoiseen
maailmanjärjestykseen. Suomalaisten
ylivoimainen enemmistö suhtautuu eliitin kaikesta taivuttelusta huolimatta
karsaasti NATO:on. Siksi paras tapa edistää asiaa, on horjuttaa Halosta. Ehkä
joskus saamme tietää, ketkä ovat tämän strategian taustalla. Toistaiseksi
julkisuudessa ovat olleet pelkät juoksupojat. Kampanjassa
on tällä hetkellä erotettavissa kolme linjaa. Ensinnäkin talouselämän
kannalta EVA on etulinjassa. Asialle on laitettu aina valmiit nuorsuomalaiset
partiopojat Risto Penttilä ja Jukka Tarkka. EVA:n kannalta USA-vetoisuus
tarkoittaa ensisijaisesti yritystä romuttaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion
rippeetkin. Toiseksi
poliittinen oikeisto yrittää kokoomuksen ja Jyrki Kataisen johdolla lyödä
kiilaa niin keskustan ja sosialidemokraattien välille kuin sisällekin. Asialla
on kiire ennen muuta siksi, että aika on kokoomusystävällisten Paavo Lipposen
ja Liisa Jaakonsaaren tiimalasissa käymässä vähiin. Hallitusrintaman
horjuttaminen on kokoomuksen keino päästä oppositiosta hallitukseen. Kolmannen
linjan muodostaa julkisuus. Sen veturina toimii Helsingin Sanomat, jolla on jo
Kekkosen kaudelta kokemusta presidentin nälvimisestä. Päätoimittajien
muodostaman journalistisen eliitin enemmistö sieti Halosta niin kauan, kun
Lipponen tömisteli pääministerinä. Nyt tilanne on toinen ja lehdistö on
alkanut yhä selvemmin politikoida Halosta vastaan. Tämä
ideologinen offensiivi on ulottunut aina historiaan. Traumatisoituneimmat
oikeistolaiset ovat ryhtyneet tulevaisuuden nimissä käymään uudelleen toista
maailmansotaa, mikä on johtanut henkisen taantumaan koko yhteiskunnassa. Kun
Suurin suomalainen -äänestyksessä ensimmäiseksi tuli Mannerheim, toiseksi
Ryti ja neljänneksi Ehrnrooth, on jotakin pahasti pielessä. Historiasta ei
todellakaan ole opittu mitään. NATO:n
ja USA:n vanaveteen haluavat esiintyvät tulevaisuuden voimina. Huvittavin ilmiö
on Lipposen cheerleader, kampakeraamikko Liisa Jaakonsaari. Nuoresta
anti-imperialistista on vuosikymmenten saatossa tullut virttynyt
anti-impivaaralainen Ahlqvist-Oksasen sielunsisar. Ongelman
ydin on kuitenkin se, että NATO ja myös USA edustavat menneisyyttä. Uuden
uljaan ulkopolitiikan arkkitehdit haluavat sitoa Suomen mailleen menevään järjestelmään,
joka nyt auringon laskiessa heittää entistä pidemmän varjon. Tässä
tilanteessa EU on historiallinen mahdollisuus. Se on ainoa voima, joka voi
suuntautua tulevaisuuteen. Uljas uusi ulkopolitiikka merkitsee tosiasiassa
suuntautumista EU:ta vastaan, sen tarjoaman mahdollisuuden tuhoamista sitomalla
EU USA-vetoisen maailmanjärjestyksen apuelimeksi. 10.02.2005 |
|
Lähetä osoitteeseen
heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai
kommentteja.
|