Ilkka Tervonen

ÖLJYÄ POLITIIKAN RATTAISSA

 Meillä jaksetaan vieläkin kiihtyä Neuvostoliiton  vuoksi harjoitetusta itsesensuurista, suomettumisesta. Mutta mikään ei ole muuttunut. Itsesensuurin perinne jatkuu, nyt vain hienovaraisempana.

                                                    ***

 Myös meillä media oli uskovinaan, että Irakiin hyökättiin ydinaseiden sekä biologisten ja kemiallisten aseiden muodostaman uhkan vuoksi. Jo alun alkaen nämä syyt tiedettiin tekaistuiksi, mutta sitä ei haluttu sanoa ääneen.

Kysymys on öljystä, on ollut jo 1920-luvulta lähtien. Kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin, se ei ollut keskoskaappien puutteessa. Saddam Hussein halusi tehdä lopun Kuwaitin harjoittamasta öljyalesta. Seuraukset tiedetään.

Kun Bill Clinton panosti Yhdysvaltain johtavaan asemaan informaatioteknologiassa, niin maan nykyinen johto on täysin öljyn tahrima. Presidentti Bush on ollut mukana neljässä öljy-yhtiössä,  varapresidentti Cheney on johtanut öljyalan palveluyhtiötä ja ulkoministeri Rice istui Chevron-nimisen öljy-yhtiön hallituksessa.

Yhdysvallat haluaa saada valvontaansa Lähi-idän ja Kaukasuksen öljyn, Venezuelan vuoro tulee myöhemmin. Toistaiseksi Hugo Shavezin pelasti syyskuun 11. päivä, sillä se muutti Yhdysvaltain mielenkiinnon suuntaa.

                                                   ***

Nyt Irakin miehitystä mainostetaan projektina, joka toteuttaa maassa vapauden ja demokratian ihanteita. Ennen Persianlahden sotaa maassa vallitsi kyllä diktatuuri, mutta toisaalta koulutus ja terveydenhoito olivat länsimaista tasoa ja naisten tasa-arvo suurempi kuin muissa arabimaissa. Irak oli tässä suhteessa alueen länsimaisin valtio, demokratian osalta samanlainen kuin muutkin arabimaat.

Millaiset voimat sitten rakentavat uutta uljasta Irakia? Lentäjät toimivat amfetamiinin siivittäminä niin etteivät erota häitä hyökkäyksestä. Poikaset metsästävät panssarivaunuilla ihmisiä haevy-musiikin pauhatessa ja ihmettelevät, että joku pystyy juoksemaan suolet roikkuen. Sotilaita koulutetaan saattuetehtäviin siten, että he joutuvat ajamaan pahvista tehtyjen lastenkuvien ylitse.

Jumalanpalveluksin ylläpidetään uskonnollista hurmosta. Näin luodaan kristillista henkeä, joka auttaa dehumanisoimaan islamilaiset, vangitsemaan, häpäisemään ja kiduttamaan heitä. Tässä asiassa Israel on tarjonnut miehittäjille omaa erityisosaamistaan, jota se on kehitellyt vuosikymmeniä.

Omien kaatuneiden ruumisarkkuja ei saa kuvata. Kuolleista irakilaissiviileistä taas ei ole lupa pitää tilastoja. Demokratian yhtenä edellytyksenä kuitenkin pidetään vapaata tiedonvälitystä ja avointa keskustelua. Irakissa kuitenkin vallitsee ainakin osittainen sotasensuuri.

Puheet Irakin demokratiasta ja vapaudesta ovat eufemismeja, kiertoilmauksia sille, että maa tarvitsee hallinnon, joka toteuttaa kuuliaisesti Yhdysvaltain öljyintressejä alueella.

                                                   ***

 Irakin sodassa on kaatunut noin 1 500 amerikkalaissotilasta ja 10 000 haavoittunut. 5 000 sotilasta on paennut armeijasta. Osa heistä on hakenut ulkomailta turvapaikkaa. Uusien sotilaiden rekrytointi takkuilee.

 TV 2:ssa Silminnäkijässä esitettiin 17.2. dokumentti Purppurasydän. Siinä haastateltiin kahta pahoin haavoittunutta amerikkalaissotilasta. Paljastavinta olivat meidän mielipiteensä Irakista ja irakilaisista. Hieman pelkistäen heidän mielestään irakilaiset tulisi tappaa sukupuuttoon ja maa tasata isoksi parkkialueeksi.

Näiden miesten ei tarvinnut kaunistella mielipiteitään. Irak olisi hyvä maa ilman irakilaisia. Vielä ikävämpää on se, että kansainvälisen oikeuden mukaan he vielä omistavat maansa. Kaikkein hankalinta on kuitenkin se, että maassa on vielä öljyä.

Ilman öljyä ei olisi Irakin ongelmaa.

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007