Heikki Typpö:

Kapitalismin saattohoito

Olemme jokainen havainneet että laajasta työttömyydestä on tullut pysyvä ilömiö. Satoja tuhansia ihmisiä on suljettu ulos normaalista yhteiskunnallisesta elämästä. Työssä käyvien ihmisten elintaso alenee jatkuvasti ostovoiman pienentymisen seurauksena. Tavaroiden hinnat ja asuntojen vuokrat nousevat jatkuvasti, mutta palkkojen, eläkkeiden ja sosiaalisten etuuksien arvo ei nouse samassa tahdissa.

Talouden globalisoitumisen seurauksena kansalliset taloudet (ennen: kansataloudet) ovat maailmanlaajuisten suuryritysten saalistushimon armoilla. Kaikelle tälle ei ole suunnanmuutosta näkyvissä. Hallitukset vaihtuvat, ja jokainen hallitus lupaa muutosta, mutta kehitys jatkuu entisenlaisena, jopa voimistuvana, lupauksista ja hyvistä yrityksistä huolimatta. Viimeistään nyt on käynyt selväksi, että jos haluamme todellista ja pysyvää muutosta tilanteeseen, on suuntauduttava siihen, että kapitalistinen tuotantotapa, yksityis-omisteinen globaali yritystoiminta on kulkenut luovan kehityksensä loppuun. Se etenee nopeutuvalla vauhdilla entistä suurempia katastrofeja kohti. On ryhdyttävä kiireellä suunnittelemaan vaihtoehtoista järjestelmää kapitalistiselle järjestelmälle. Kuoleva järjestelmä on saatettava saattohoitoon.    

 riutuva ruumis ...

Kapitalistinen järjestelmä sisältää monia kehitystrendejä, jotka kertovat sen loppuvaiheen tilasta. Eräs sellainen on polarisoituva ja pelkistyvä luokkajako.

Taloudellinen omaisuus, kulttuuriperintö ja valta keskittyvät koko ajan ja entistä pienemmälle joukolle ihmisiä. Keskittymisen kääntöpuolena omistamattomuus valtaa alaa kansan keskuudessa. Omistamattomuus on jo vallannut kansan suuren enemmistön haltuunsa. Köyhyys ja rikkaus kasautuvat eri kohtioihin, joista kumpikin peilaa vastakohtaansa: mitä laajempaa on köyhyys, sitä suurempi on se rikkauden määrä, joka on kansan ulottumattomissa.

Kansa ja sitä johtava poliittinen eliitti etääntyvät toisistaan. Kansalaisten vaikutusvalta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on asiallisesti ottaen hävinnyt. Vaikka maassa vallitseekin sananvapaus ja yhdistymisvapaus, niin taloudellisilla rajoituksilla vapauksista on tehty pelkkä muodollisuus. Omistamattoman kansan ääni ei kuulu tiedotusvälineissä, ja sen vuoksi myös yhdistyminen on vaikeaa.

Myös koulutus keskittyy ja tiedonvälitys yksisilmäistyy tiedotusvälineiden keskittymisen myötä. Peruskoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien lapset pakotetaan ankaraan kilpailuun keskenään ja opettajien suosion tavoittelemiseen. Joka ei siinä onnistu, putoaa peruskoulun jälkeen opetuksen piiristä pois.

Korkeamman opetuksen piiriin otetaan yhä pienenevä opiskelijoiden joukko. Opiskelijoiden taloudellisten tukien karsimisen myötä karsiutuvat pienempituloiset opiskelijat korkeamman opetuksen piiristä ensin, elleivät voi ja halua velkaantua loppuiäkseen.

Aidon kansanvallan puuttumisen seurauksena yhteiskunnan byrokratia kasvaa, ja virkavaltaistuva hallitseminen valtaa uusia alueita. Lähes kaikki toiminta on luvanvaraista, ja se rajoittaa juuri pien- ja yksityisyritysten toimintaa. Samalla syntyy uutta markkina-aluetta suurille yritysketjuille.

Hyvänä esimerkkinä kapitalistisen järjestelmän loismaistumisesta on ns. Soneran tapaus, eikä se ole ainoa. Valtio-omisteinen yritys annettiin virkamiesten  toimesta ja niiden valvonnassa keinottelijoiden ja huijareiden vapaaksi temmellyskentäksi, minkä seurauksena satoja miljardeja euroja käsittävä pääoma tuhottiin ja ryöstettiin ja lopulta siirrettiin ruotsalaiseen omistukseen. Kukaan ei ole joutunut tästä vastuuseen.  Sonera ei ole laisinkaan ainoa tapaus.

Toisena tapauksena kapitalismin loismaisuudesta voi mainita asuntotuotantoalalla asumisoikeusjärjestelmän. Siinä asunnottomien pienet rahasäästöt otetaan asumisoikeusmaksuina ilman minkäänlaista korvausvelvollisuutta vuosikymmeniksi virkamiesten vapaaseen omistusoikeuteen. Asumisoikeusasukkaat ovat sen jälkeen tavallisia vuokralaisia, joiden maksamat vuokrat ovat vähintäänkin tavallisten aravavuokra-asuntojen tasolla. Asumisoikeusmaksu onkin vain virkamiehille annettu lahjoma tai suojeluraha, jonka turvin asunnoton saa katon päänsä päälle.

 Loismaistuva poliittinen järjestelmä ja epädemokratisoituva päätöksenteko ovat johtaneet valtiokoneistojen väkivaltaistumiseen eripuolella maailmaa. Tämä kehitystrendi ei ole tuntematon Suomessakaan. Täälläkin väkivaltakoneistot kasvavat ja kehittyvät ja niihin uhrataan suuria summia verovaroja. Rikollisuuden lisääntyminen ja raaistuminen onkin nähtävä kapitalismin lisääntyneen rakenteellisen väkivallan seurausilmiönä.

Loismaistuvan taloudellisen ja poliittisen järjestelmä eräänä ilmentymänä on  henkilöitynyt puoluepolitiikka. Siinä poliittiset henkilöt toimivat yrittäjinä, jotka markkinoivat itseään ja  porvarillista elämäntapaa matkimalla sosialistista realismia, eli mielikuvamainontaa apunaan käyttäen he pyrkivät  tekemään pääomia omistamattomista kansalaisista kapitalistisen järjestelmän kannattajia.

Ajallemme on tyypillistä, että yhteiskunnan aatteellinen ja henkinen ilmapiiri on pysähdystilassa. Filosofialla ei ole enää mitään sanottavaa. "Suuret kertomukset" on luettu loppuun, ja jäljelle on  jäänyt vain postmodernismin sisäänpäin kääntynyt subjektiivinen idealismi. 

Yhteisöllisyys on vaihtunut individualismiksi ja yhdistykset Oy:ksi. Kun  kansa on syrjäytetty yhteiskunnasta, niin erilaiset sosiaaliset sairaudet lisääntyneet sen keskuudessa. Päihteet, huumeet ja lääkeaineet ovat ainoat välineet, jotka lieventävät elämän ahdistusta ja turruttavat ankean todellisuuden kokemista.

Toivoa antavana tekijänä  tottelevaisuus hallitsevia kohtaan vähenee ja tottelemattomuus lisääntyy. Laittomat lakot tulevat suurella todennäköisyydellä lisääntymään ja murentamaan kaiken paikallaan pitävää porvariston sanelemaa "konsensusta". Pääomien kasaantumisen vastakohtana tietoisuus hajakeskittyy teknologian seurauksena väistämättömästi joukkojen keskuuteen. Vaikka silmät sulkeutuvat  yhtäällä, ne aukeavat toisaalla...

kuolinkamppailu ...

Lähestymme väistämättä aikoja, jolloin kapitalistisen järjestelmän todellinen kuolinkamppailu alkaa maailman mitassa. USA:n viimevuosien politiikka antaa siitä jo jonkinlaisia viitteitä. Minkälaiset muodot se saa, sitä ei voi kukaan tietää, mutta voidaan olettaa, että kaikki ne yhteiskunnan eriytymisprosessit, joissa vastakohtaiset puolet, uusi ja vanha, taistelivat keskenään, saavuttavat ennen pitkää lakipisteensä. Mutta vastakohtien taistelu sisältää myös ratkaisumahdollisuudet. Kehityskelpoinen uusi ja edistyksellinen järjestäytyy uudeksi yhteiskunnaksi. Omistamaton kansan osa joutuu ottamaan vastuun työn jatkamisesta yhteiskuntajärjestelmien katkeamattomassa ketjussa. Näin vanhan sisällä kasvaneet mahdollisuudet johtavat yhteiskunnan uudenlaiseen yhdistymiseen ja eheytymiseen. Uudet analyysit vievät uuteen synteesiin, uusi ja kehityskelpoinen tendenssi näyttää tietä eteenpäin. 

Koko maailmanlaajuinen proletariaatti tulee välttämättä liittymään yhteen. Työväenliike palaa  silloin juurilleen. Kuvaannollisesti sanoen haudankaivajat tarttuvat lapioihinsa, ja historialliset museot saavat menneen järjestelmän tuhkauurnat säilytettäväkseen.  Keveät mullat silloin porvaristolle luokkanaa, joka on täyttänyt historiallisen tehtävänsä ja vienyt kehityksen uudelle, korkeammalle tasolle. Laiva on saapunut lopulliseen satamaan. Sorretun, riistetyn ja orjuutetun miehistön, työväenluokan on noustava maihin ja otettava oma roolinsa historian kulussa.    

 ylösnousemus...

Kapitalistisen tuotantotavan jälkeisessä yhteiskuntajärjestelmässä omistamattomat palauttavat menetetyn omistuksensa talouteen, kulttuuriin ja päätöksentekoon. Talous muuttuu yhteis-omisteiseksi yhteiskunnalliseksi tuotannoksi, jossa  tietotekniikka antaa markkinoille inhimilliset silmät. Ankara kilpailussa voittaminen vaihtuu tasapelin tavoitteluksi ja tasa-arvoiseksi yhteistyöksi. Köyhyys alkaa vähitellen muuttua kaikkien rikkaudeksi ja hyvinvoinniksi. Kansojen talous ryhtyy hallitsemaan globalisaatiota, jossa kansoista itsestään tulee itseohjautuvia kansakuntia. Koulutuksesta tulee kaikkien oikeus ja tiedonvälitystä ei rajoiteta yksityisten vallanpitäjien ahtailla etupyrkimyksillä.

Tiede ja tutkimus suuntautuvat ympäröivän todellisuuden tiedostamiseen kaikkien etuja ajatellen. Tuolloin ne ovat vapautuneet yksityisen voitontavoittelun asettamista velvollisuuksista. Filosofia palaa kansan keskuuteen ja asettuu tiedostamaan tuntematonta ja arvioimaan tiedostetun olevan merkitystä. Filosofia muuttuu nimensä mukaisesti tiedon rakastajaksi.

Entiset hallitut eivät muutu uusiksi hallitsijoiksi, vaan kaikki hallitsevat yhdessä itseään, ja kaikenlainen loismaisuus häviää vähitellen pois. Päätöksentekoa ohjaavat ihmisten tarpeet, tasa-arvo ja täysi avonaisuus.

Valtion väkivaltakoneistot alkavat tarpeettomina kuihtua pois, ja turvallisuus siitä huolimatta lisääntyy. Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys muodostavat tulevaisuuden yhteiskunnassa aktiivisen, kehitystä eteenpäin vievän ykseyden. Masennus yhteiskunnallisena sairautena häviää ja usko elämään viriää. Viinistä tulee juhlahetkien herkistäjä eikä turruttava pakotie ankeasta todellisuudesta. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus kääntävät rikollisuuden laskuun. 

Vain kestävän kehityksen periaatteet ohjaavat ihmiskunnan ikuista luontosuhdetta, sillä ihminen ja luonto ovat kaiken mitta.

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007