Heikki Typpö:

Eläköön vuotaja

Lipposen hallituksen asenne tulossa olevaan Irakin sotaan oli alusta alkaen sodan vastustajien linjasta poikkeava. Saksa, Ranska ja Belgia vastustivat avoimesti Naton osallistumista kyseiseen sotaoperaation. Heidän mielestä ennen sotaa tehty päätös Naton osallistumisesta operaatioon jollakin tavalla olisi merkinnyt samalla luvan antamista Irakin valloitukselle. Samat maat, Venäjällä lisättynä, tekivät jo hyvin varhaisessa vaiheessa selväksi myös sen, että ne tulevat vastustamaan sotaa myös YK:ssa.

Suomi sitä vastoin antoi useita opportunistisia lausuntoja, että sota ilman YK:n suostumusta on tuomittava, mutta jos YK antaa luvan, silloin Suomikin voi suhtautua sotaan myönteisesti ja kenties olla sodan tuhojen korjauksessa mukana.

Suomen kanta ei ollut sodan vastainen, vaan välinpitämätön sodan suhteen. Presidentti Tarja Halonen korosti useaan otteeseen, että ongelma ei ole Bush vaan Hussein. Suomen linja pikemminkin rohkaisi kuin vastusti Irakin valloitusta. Ulkoministeri Tuomiojakin olisi hyväksynyt YK:n julistaman sodan Irakiin toisin kuin Saksa ja Ranska.

Pääministeri Paavo Lipponen meni vielä pitemmälle ja tukeutui siinä Presidentin ja Hallituksen yksimieliseen kantaan (jossa myös Vasemmistoliitto oli mukana) ja kävi hyvissä ajoin ennen hyökkäystä kertomassa George W Bushille, että Suomi voi ajatella osallistumista konfliktin jälkeiseen toimintaan. Tämä oli selvä tuen osoitus Bushin suunnitelmille, ja Bush ymmärsi Suomen viestin oikein, ja kirjasi Suomen uuden Euroopan ryhmään kuuluvaksi maaksi.

Lipposen hallituksen ministerit peittelivät hallituksen todellista linjaa sotakysymyksessä. Tämä osoittaa, että  hallituksen edustajat tiedostivat rukkaavansa maamme perinteistä rauhantahtoista ulkopoliittista linjaa sotapolitiikan suuntaan. Linjanmuutos peilautuikin selkeästi Euroopan keskeisten maiden sodan vastaista linjaa vasten. Maamme poliittiseen eliittiin lukeutuva, ja asenteiltaan oikeistolainen media ei osannut eikä halunnut nähdä hallituksen linjanmuutosta.

Vasta sodan alettua ja Suomen eduskuntavaalien vaalien lähestyessä nykyinen pääministeri Jäätteenmäki toi esille Lipposen ja entisen hallituksen ulkopoliittisen linjanmuutoksen.

 Suomi on juhlamitalin velkaa sille henkilölle, joka vuoti Irak-muistion julkisuuteen. Vuotanut dokumentti vahvisti Jäätteenmäen suusanalliset vaalitaistelupuheet tosiksi. Tämä taas kerran osoittaa, kuinka kapitalismin poliittinen eliitti käyttää tietojen salaamista vallan välineenä. Tämä osoittaa myös sen, että salattujen tietojen paljastuminen aiheuttaa heti poliittisia seurauksia: Lipponen putosi politiikan huipulta.

 Vaalien jälkeinen Irak-vatvonta osoittaa puolestaan Kepun ja Jäätteenmäen puolinaisuutta avoimuuden ja rauhantahtoisen politiikan toteuttamisessa. Kepun ja Jääteenmäen puolinaisuus ja epäjohdonmukaisuus ovat tehneet heistä altavastaajia, ikään kuin he olisivat syyllisiä koko prosessiin ja sellaiseen poliittiseen virheeseen, joka voi kaataa vaikka hallituksen.

Jäätteenmäen pitäisi hyökätä eikä puolustautua. Amerikkaan rähmällään oleva Lipponen ja Suomen media ovat tietenkin katkeria ulkopoliittisen linjan muuttamiseen tähtäävän tempun paljastumisesta, mutta on pelkästään Kepun raukkamaisuutta, että se antautuu ottamaan syyt niskoilleen. Jos hallitus tähän kaatuu, niin se joutaakin kaatua, sillä Kepu ei ole ansainnut johtavan hallituspuolueen asemaa, jos se ei pysty puolustamaan ainoata Suomen ja Euroopan kannalta oikeaa tekoaan, joka toi sille vaalivoiton ja hallitusvastuun.

 On tietysti ymmärrettävää, että Jäätteenmäki haluaa suojella sankarillista vuotajaa oikeistolaiselta oikeuslaitokselta ja lipposlaisten vihalta. Sekä vuotajaa että Jäätteenmäkeä pitäisi kuitenkin lohduttaa se tosiseikka, että he eivät ole rikollisia, vaan poliittiset rikolliset löytyvät vanhan hallituksen suunnalta.   

Jäätteenmäen asettuminen vaalien alla Bushin sotapolitiikkaa vastaan oli rohkeampi teko, kuin mihin Kepun rahkeet todellisuudessa riittävät. Jääteenmäelle on löytynyt vastustajia sekä Kepun vanhoista puheenjohtajista että nykyjohdon sisältä. Bushin politiikan tuki on ollut Kepussa vahvempaa kuin on haluttu tuoda julki. Saattaa hyvinkin käydä niin, että Jäätteenmäki ajetaan kokemattomana pääministerinä umpikujaan, kaadetaan hallitus, jotta päästään vaihtamaan pääministeriä. Hallitusyhteistyö voi hyvinkin jatkua punamultana (kokoomuksen vaalitappio oli liian suuri), mutta pääministeriksi valitaan uusi nimi ja se voi olla demarikin.

Ainoa mahdollisuus Jäätteenmäen hallituksen aseman selkiytymiselle on Kepun tulevalta puoluekokoukselta saatu vankka tuki, Takkulan erottaminen ja selkeä vaalitaistelun mukainen linjanveto Irak -asiassa. Ellei Jäätteenmäki saa tällaista tukea, hänen poliittinen uransa tulee olemaan äärimmäisen takkuinen, ja se voi katketa lyhyeenkin. 

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007