Heikki Typpö:

Eliitin pallo hukassa

Tämän päivän politiikalle, joka siis on omistavien luokkien (porvaristo, sivistyneistö) muotoilemaa politiikkaa, on tyypillistä päivä- ja tilannekohtainen ajelehtiminen. Tämä johtuu siitä, että politiikan toimijoilla ei ole selvää käsitystä menossa olevan aikakauden objektiivisesta luonteesta. Ratkaistavaksi asettuvat ongelmat eivät juuri anna heidän poliittisille vaihtoehdoille ja valinnoille sijaa, sikäli mikäli niillä vaihtoehtoja ylipäätään on tarjolla. Väistämättöminä eteen lankeavien tehtävien luulisi kannustavan poliitikkoja pohtimaan ja kehityksen nykyluonnetta ja sen vaatimia poliittisia toimenpiteitä. Mutta historian kulku on heille vain sattumien kaaosta, jota on turha yrittää ihmisvoimin jäsentää tai järjestää.  

 Kapitalismin epätasainen kehitys on aiheuttanut sen, että kehittyneiden maiden  globalisoituminen  tapahtuu saman aikaisesti, kun  alikehittyneet maat vasta aloittelevat omaa kansallista kapitalistista järjestelmäänsä. Globaali talous kärjistää monia kehitysviiveestä johtuvia ongelmia, kun se ei pysty ottamaan huomioon eri kansojen ja kulttuurien vallitsevia kehitystarpeita ja -edellytyksiä. Globaali talous pyrkii vain alistamaan siirtymävaiheen taloudet väkivaltaisesti globaalien markkinoiden alaisuuteen. 

Globaalin kehityksen seurauksena syntyy myös kehittyneiden maiden sisäisiä, ikään kuin ylikehitysongelmia. Nekin aiheutuvat pääomien maailmanlaajuisesta keskittymisestä.  Kansalliset pääomat nielaissut globalisaatio on tehnyt myös kansalliset valtiot tarpeettomiksi. Globaali talous on muuttanut kansantalouden maailman taloudeksi. Seurauksena on ollut työttömyyttä ja köyhyyttä kansallisissa valtioissa. Pieni ja keskisuuri yritystoiminta on kansallisista valtioissa joutunut tuhon partaalle.

Kaikki nämä globaalin talouden ongelmat vaatisivat poliittiselta eliitiltä tarkkaa erittelyä kussakin tapauksessa erikseen, jotta tiedettäisiin, onko kysymyksessä  feodalismista kapitalismiin tapahtuvan siirtymäkauden vai globaalikapitalismin itsensä tuottamat ongelmat. Tällaisessa erittelyssä  poliittisen eliitin pallo on täysin hukassa.

 Siirtymäkauden ongelmat syntyvät kehittymättömien maiden tormätessä globaalin talouden jyrääviin etupyrkimyksiin. USA:n ja Israelin vuosikymmeniä jatkunut toiminta YK:sta välittämättä, ja viime vuosina käydyt Persianlahden, Kosovon ja Irakin sodat ovat tyyppiesimerkkejä globaalin talouden ja siirtymävaiheessa olevien talouksien yhteentörmäyksestä. Globaali maailmantalous on törmäyskurssilla arabimaiden lisäksi myös Venäjän, Kiinan ja koko Indo-Kiinan alueen, Intian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kanssa. Maailma ei ole suinkaan rauhoittumassa Irakin sodan jälkeen, mikäli sitä saadaan edes koskaan päättymäänkään.

Millainen on oleva globaalin talouskehityksen lopputulos, on avoin kysymys varsinkin yksityiskohdiltaan, mutta kapitalistinen tuotantotapa se ei voi olla. Historia ei kulje taaksepäin.

 Selvästi havaittavan kahden suuntaisen ongelmakentän perusteella voidaan nähdä kapitalistisen tuotantotavan tämänhetkinen luonne. Kysymyksessä on pakostakin kapitalistisen tuotantotavan loppuvaiheen kehitys. On naivia kuvitella, että pääomien (talouden, kulttuurin ja päätösvallan) globalisoituminen johtaisi lopputuloksena auvoiseen lintukotoon, jossa maailman ongelmat ja ristiriidat olisi ratkaistu. Kehitys tulee väistämättä johtamaan sekä luonnon kestokyvyn että ihmisten välisen tasa-arvonkannalta katastrofaaliseen tilaan.

Tulevaisuuden näkymät aiheuttavat lisää epävarmuutta, työttömyyttä ja köyhyyttä kehittyneiden maiden laajoille väestöjoukoille, ja karkeaa ryöstöä, riistoa, sortoa ja väkivaltaa kehityksensä alkutaipaleella olevien maiden kansoille. Globalisaatio on kuin Ariel Sahronin puskutraktori: Mitä enemmän se jyrää, sitä enemmän jyräämisen tarvetta ilmenee, ja ongelmat kasvavat sekä traktorin edessä että takana. Odotettavissa on yhteiskunnallisia levottomuuksia, kriisejä, sotia, terrorismia sekä taloudellista kurjuutta kansajoukkojen keskuudessa kautta maailman. Toisaalla lähitulevaisuuden kehitys tulee kertomaan pienen eliitin rikkaudesta, loistosta ja loismaisesta elämäntavasta, joka täytyy viedä turva-aitojen ja muurien suojaan, ja turvamiesjoukkojen suojelukseen.

 Tällaisia ovat pääomien maailmanlaajuisesta kasautumisesta eli globalisoitumisesta johtuvat surausilmiöt. Presidentti Tarja Halosen hyvä pyrkimys saada globalisaatiokehitys poliittiseen hallintaan on toteutumaton unelma, jos itse globlisaatio halutaan samalla säilyttää. Jos seurauksista halutaan päästä, on niiden syyt poistettava. 

Ellei poliittinen eliitti tunnusta aikakauden realiteettien objektiivista luonnetta, sen toiminta alkaa muistuttaa yhä enemmän farssia, joka ei edes naurata ketään. Tämän seurauksena ns. Länsimaiden poliittiset järjestelmät eristäytyvät kansajoukoista, ja esimerkiksi vaalit menettävät täysin poliittisen merkityksensä. Näinhän on jo suurelta osin tapahtunut. Pallo on todella hukassa eliitiltä, eikä se edes tiedä, miltä suunnalta sitä tulisi etsiä.

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007