Heikki Typpö:

 Terrorismi

Tietosanakirjan (Fakta, 1974) mukaan sanan terrori tarkoittaa pelkoa herättävää, väkivaltaista sortoa tai hirmuvaltaa. Terrorismi on hirmuvallan harjoittamista. Verbi "terrorisoida" merkitsee jonkin pitämistä terrorin alaisena. Terroristi on terrorin harjoittaja tai kannattaja. Terroristinen on terrorismille ominainen piirre. Klassisina esimerkkeinä tästä voisi mainita Hitlerin ja Stalin harjoittaman terrorin Euroopassa ja erilaisten sotilasjunttien terrori Latinalaisessa Amerikassa 1970-80 -luvuilla. Tähän  ryhmään voidaan laskea myös Francon diktatuuri Espanjassa  vuodesta 1936 alkaen Francon kuolemaan saakka. Kuten sanottu nämä ovat vain muutamia karkeimpia esimerkkitapauksia terrorismista. Vallanpitäjien harjoittamaa terroria löytyy jokaisesta maasta, myös Suomesta. Vuonna 2003 julkaistiin suomeksi Noam Chomskyn kirja Valta ja terrori, joka valottaa USA:n harjoittamaa terroria toisen maailmansodan jälkeisenä aikana.

 Kuten huomataan vuoden 1974 aikoihin terrorismilla ymmärrettiin etupäässä valtajärjestelmään liittyvää ominaisuutta, eikä kuten nykyään, pieniin ja salaisiin ryhmiin, jopa yksityisiin ihmisiin liittyvää ominaisuutta harjoittaa arvaamatonta väkivaltaa. Uusimuotoinen terroristien väkivalta onkin eräänlaista vastaterroria, ja sen kohteena ovat erilaiset valtajärjestelmät, joiden vahingoittamiseen pyritään kohdistamalla väkivaltaa myös valtakoneiston ulkopuolella oleviin viattomiin ihmisiin. Tällaisen uuden tyyppisen terrorismin muotoja edustavat ETA:n harjoittama terrori Francon jälkeisessä Espanjassa, sekä Al Qaidan suorittamat iskut eri puolella maailmaa vuosituhannen vaihtumisen tienoilta alkaen, sekä myös tzhetzheenisissien harjoittama toiminta Venäjän alueella. Tällaista alatason terrorismia ilmeni jossain määrin kyllä jo 1970 -luvulla Saksassa ja Italiassa.

 Uudentyyppisen terrorismin syntyminen ei merkitse sitä, että vanha vallanpitäjien terrorismi olisi  loppunut. Israelin ja USA:n harjoittama terrorismi on tästä hyvänä esimerkkinä. Kapitalismin globalisoituminen on sinänsä luonteeltaan terroristista, vaikkakin demokratiaan naamioitunutta terrorismia. Uudentyypin eli alatason terrorismi on juuri maailmanlaajuisen kapitalismin vallankäytön seurausta. Ylätason terrorismi aiheuttaa alatason terrorismia.

 Kaikkien kapitalististen valtioiden (niitähän kaikki valtiot tällä hetkellä ovat) hallitukset EU:ta myöten pitävätkin terrorismin vastaista sotaa tärkeimpänä turvallisuustoimintanaan. Sen alle hautautuvat kaikki muut yhteiskuntapolitiikan sisältökysymykset. Terrorismin vastaisen sodan sisältönä on etsiä salaiset terroristiryhmät ja niitä edustavat yksilöt ja tuhota ne. Toisin sanoen terrorismin vastainen sota ei pyri terrorismin syiden poistamiseen, vaan ainoastaan valtajärjestelmien harjoittaman terrorin seurausten eliminointiin.  Tämän vuoksi yksityisten ihmisten kontrollointi ja salakuuntelu ovat saavuttaneet ennen näkemättömät mittasuhteet, ja se tulee edelleen lisääntymään. Hitlerin ja Stalinin menetelmät ovat kokemassa uuden tulemisensa.

Samassa mielessä kuin vanhantyyppinen sota oli sosiaalisen vuorovaikutuksen äärimmäinen muoto, niin sitä on myös ylä- ja alatason terroristien keskinäinen sota tänä päivänä. Vuorovaikutuksen äärimmäisessä muodossa subjekti ei pyri enää vaikuttamaan objektin ajatteluun ja käyttäytymiseen, vaan pyrkii tuhoamaan vastapuolen vuorovaikutusjärjestelmän eliminoimalla sitä edustavat ihmiset ja heidän käyttämänsä vuorovaikutusvälineet.

 Sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla ihmiset pyrkivät yleensä toteuttamaan omaa arvojärjestelmäänsä, omaa elämänstrategiaansa. Ratkaiseva merkitys vuorovaikutuksen lopputuloksen kannalta on niillä välineineillä, joilla vuorovaikutusta käydään. Ne jakaantuvat yhteiskunnallisiin ja yksilöllisiin välineisiin. Yhteiskunnallisia välineitä ovat pääomat: taloudelliset (raha), kulttuuriset (koulutus) ja sosiaaliset pääomat (valta). Nämä välineet jakaantuvat ihmisten kesken yksityisen omistusoikeuden ohjaamina epätasaisesti. Toisilla niitä on ja toisilla ei. Näin vuorovaikutuksesta tulee epätasa-arvoinen, jota yhteiskunnan luokkajako kiistatta ilmentää.

Yhteiskunnallisten vuorovaikutusvälineiden ulkopuolelle jäänet yksilöt voivat helposti turvautua välineisiin, jotka ovat kiellettyjä. Näin menettelee monessa tapauksessa alatason terrorismi. Mutta ei ainoastaan tietyt välineet ole kiellettyjä, vaan eräät laillisten välineiden käyttötavat ovat myös kiellettyjä. Rahaa ei voi hankkia eikä käyttää miten tahansa. Työvälineitä ei saa käyttää lyömäaseina. Pommeja ja ampumavälineitä saa käyttää vain ylätason terrorismissa.

Mutta kiellettyjä eivät ole vain tietyt välineet ja välineiden eräät käyttötavat. Kiellettyjä ovat myös eräät strategiat. Sodallakin on sääntönsä. Kun "kunniallinen" sota aloitettiin avoimella sodanjulistuksella, niin esimerkiksi USA ja Israel rikkovat tätä periaatetta jatkuvasti tekemällä yllätyshyökkäyksiä "terroristikohteisiinsa".

Terrorismille onkin tyypillistä kiellettyjen strategioiden mukainen sodankäynti. New Yorkin kaksoistorneissa työskentelevät ihmiset enempää kuin Madridiin junilla matkanneet työläiset eivät tienneet mitään terroristien strategiasta. Terrorismin pelottavuus perustuukin juuri siihen, että se toimii salaisen strategian mukaisesti kiellettyjä välineitä käyttäen tai laillisten välineiden kiellettyjen käyttötapoja noudattaen. Nämä terrorismin perustunnusmerkit löytyvät sekä ylätason että alatason terrorismista.

Mutta terrorismin tunnusmerkit (kielletyt välineet, käyttötavat ja strategiat) eivät ole terrorismin olemus vaan ilmiö. Terrorismi kokonaisuudessaan on ilmiö jostakin yhteiskuntaa syvältä jäytävästä ongelmasta. Terrorismi ilmentää yhteiskunnan syvää epätasa-arvoisuutta, kuten edellä todettiin. Osa yhteiskunnan jäsenistä on syrjäytetty taloudellisista pääomista, kulttuuriperinnöstä ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Etuoikeuksien turvaaminen jatkossakin niille, joilla etuoikeudet jo ovat, tuottaa ylätason terrorismia, jota lähinnä valtiot harjoittavat. 

Al Qaida -tyyppinen terrorismi poikkeaa tietyllä tavalla edellä luonnehditusta ylä- ja alatason terrorismista. Sitä voidaan luonnehtia ja selittää myös vallasta syöstyn entisen valtaluokan katkeruudella. Arabikulttuurin öljysuvut edustavat feodaalisen aateliston islamilaista muunnosta. Sen asema valtaluokkana on käymässä yhä tukalammaksi kapitalismin edetessä islamilaisissa maissa. 

Luontosuhdetta välittävistä pääomista (tuotantovälineistä, kulttuuriperinnöstä ja vallasta) syrjäytettyjen ihmisten oikeudeton asema synnyttää luonnon voimaisesti alatason terrorismia. Globalisoitunut pääoma riistää kansallisia talouksia ja yksityisiä ihmisiä. Sen ylivertaiset sotakalustot polkevat kansojen itsenäistä olemassaoloa. Maailmantalous imee kansantaloudet kuiviin, ja luo työttömyyttä ja sosiaalista hätää. Mailmanlajuiset yritykset kukistavat kansallisia yrityksiä ja ammatinharjoittajia. Globalisoitunut pääoma tuhlaa rajallisia luonnonvaroja ja saastuttaa maapallon ekologian. Sanalla sanoen: Globalisaatio on maailmanlaajuista ylätason terrorismia, joka synnyttää jatkuvasti alatason terrorismia.  

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007