Heikki Typpö:

Humen giljotiini joutaa museoon

Kaksi sitaattia

Virallisen porvarillisen filosofian mukaan Humen giljotiinilla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tosiasioista (luonnontieteistä tai yhteiskuntatieteistä) ei voida johtaa arvoja tai moraalisia sääntöjä eli ihmisten poliittisia tavoitteita ja tekoja.

Vaikka luonnon olemassaoloa ei voidakaan perustella ihmisellä, niin ihmisen olemassaolo on pakko perustella luonnolla. Spinoza sanoi jo 1600-luvulla, että on olemassa vain yksi substanssi, materiaalinen luonto, jolla on sekä ulottuvaisuus että kyky ajatella. Ihmisessä luonto ajattelee itseään. Eloton luonto ja elävä luonto ovat yhden ja saman todellisuuden kaksi aluetta. Ihmisen synty- ja kehityshistoria, jota kutsutaan evoluutioksi, on ratkaissut ihmisen ja luonnon välisen suhteen paljon ennen filosofian syntyä.

Tosiasioita ja arvoja ei voida erottaa toisistaan, sillä ihmisen tiedostamia tosiasioita ei olisi koskaan tiedostettu ilman ihmisten tarpeita, ilman arvoja. Sitä paitsi arvotkin, ihmisen tarpeista kertovana tietoisuutena, ovat tosiasiatietoa.

Jos on olemassa tosiasioista poikkeavia arvoja ja moraalilauseita, niin se johtuu vain siitä, että arvot ja moraalilauseet perustuvat tosiasioiden tahallisiin tai tahattomiin vääristelyihin. Ikuisessa luontosuhteessa elävä ihminen tutkii aina sitä todellisuutta jossa hän elää. Tämän hän tekee säilyäkseen hengissä, jatkaakseen sukuaan ja säilyttääkseen lajinsa olemassaolon. Se ei onnistu arvoilla millä hyvänsä, vaan olosuhteiden vaatimilla arvoilla.

Luontosuhteessaan ihminen kohtaa sellaista todellisuutta johon hän voi vaikuttaa, ja sellaista, johon ei voi vaikuttaa. Ensin mainittua vaikutustapaa on alettu kutsua jostain syystä moraaliksi (ihmistä pidetään näet moraalisena olentona), ja sitä pohtivaa tietoisuuden aluetta on alettu kutsua moraalifilosofiaksi. Alla olevat kaksi sitaattia antavat näytteen siitä, kuinka porvarillinen moraalifilosofian ei ymmärrä ihmisen ja luonnon välistä luonnollista suhdetta laisinkaan:

”En voi pidättäytyä lisäämästä näihin päätelmiin havaintoa, jolla voidaan, ehkäpä, nähdä jonkinlaista merkitystä. Jokaisessa kohtaamassani moraalijärjestelmässä olen aina huomannut, että kirjoittaja etenee jonkin aikaa tavalliseen päättelytapaan, ja osoittaa Jumalan olemassaolon tai tekee huomioita ihmiselämästä; sitten täysin yhtäkkiä huomaan hämmästyksekseni, että tavallisten väitteiden ’on’ ja ’ei ole’ sijaan en kohtaa yhtäkään väittämää, johon ei liity ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’. Muutos on huomaamaton, mutta kuitenkin merkittävä. Sillä tämä ’pitäisi’ tai ’ei pitäisi’ ilmaisee jonkin uuden suhteen tai väitteen, ja olisi välttämätöntä, että se tulisi havaita ja selittää, ja samaan aikaan tulisi perustella, mikä näyttää täysin käsittämättömältä, kuinka tämä uusi suhde voidaan johtaa muista, jotka ovat täysin erilaisia sen kanssa. Mutta koska kirjoittajat eivät yleensä hyödynnä tätä varausta, aion suositella sitä lukijoille, ja uskon, että tämä pieni huomiointi muuttaisi kaikkia sivistymättömiä moraalijärjestelmiä ja näyttäisi meille, että paheen ja hyveen ero ei löydy ainoastaan asioiden suhteista, eivätkä ne ole järjellä pääteltävissä” (David Hume A treatise of human nature (1739))

”Yksinkertaistetusti sanoen, moraalisia periaatteita tai arvoja ei voida loogisesti johtaa tai perustella — edes perustelluilla — väitteillä maailmasta: siitä kuinka maailma on tai kuinka se toimii ei voida päätellä, kuinka sen pitäisi olla tai toimia. Esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden säilyttämistä ei voida suoraan loogisesti perustella olemassa olevilla eriarvoisilla olosuhteilla, kuten ei myöskään syövän parantamista syöpäkasvaimen olemassaololla tai sen kausaalisilla seurauksilla. Myöskään seksuaalisuuden eri muotojen hyväksyttävyys ei riipu loogisesti niiden olemassaolosta tai syntymekanismista: johtuipa hetero- ja homoseksuaalisuus sitten ”geeneistä” tai ”ympäristöstä”, sillä ei ole loogisesti mitään merkitystä, kun pohdimme eettistä suhtautumistapaamme näihin seksuaalisuuden muotoihin. Kun tosiasioista johdetaan arvoja, kyseessä on naturalistinen virhepäätelmä” (www.skepsis.fi/ihmeellinen/moralistinen_virhepaatelma.html).

Ymmärrys ja järki

Yllä olevaa dogmaattista filosofiaa voidaan tarkastella järjen ja ymmärryksen näkökulmasta, sillä toteaahan Hume, että hyve ja pahe eivät ole järjellä pääteltävissä olevia asioita. Alun perin Hegeliltä peräisin ajattelun jako ymmärrykseen ja järkeen on reaalista ajattelua vastaava, ja sitä mielenkiintoisella tavalla erittelevä jako. Dialektinen logiikka on omaksunut jaon itselleen ja muokannut sitä paremmin ajattelua heijastavaksi kategoriapariksi.

Materialismin mukaan todellisuutta heijastava rationaalinen ajattelu koostuu aistihavaintojen lisäksi ymmärryksestä ja järjestä. Voidaan ehkä sanoa, että kun aistihavainnoissa esiintyy välitön kokemus todellisuudesta, niin ymmärrys tuo siihen kulttuuriperintönä aikaisempien sukupolvien kokemukset, jotka järki on aikanaan muokannut erilaisiksi tietojärjestelmiksi käsitteiksi, teorioiksi ja kategorioiksi. Järki toimii välittömissä kokemuksissa aistihavaintojen ja ymmärryksen välissä eräänlaisena välittäjänä ja aistimusten luokittelijana.

Rationaalisen ajattelun vastakohtana esiintyy puolestaan irrationaalinen ”ajattelu”. Se koostuu tietoon tai kokemukseen perustumattomasta intuitiosta tai Jumalan ilmoituksesta.

Ymmärrys operoi siis valmiiden tietojärjestelmien kuten matematiikan ja logiikan piirissä. Tietojärjestelmät ovat, kuten mainitsin, yhteisön aikaisemmin hankkimaa tai perintönä saatua yhteistä omaisuutta, ja ne muodostavat suurimman osan siitä kielellisen kulttuurin perinnöstä, jonka jokainen ihminen löytää edestään elämänsä tietyssä vaiheessa. Tietojärjestelmiin perehtyminen tarkoittaa niiden opettelua eli ymmärtämistä. Sen vuoksi ymmärrys on erittäin tärkeä ajattelun muoto. Se luo selkeyttä ihmisen ajatteluun ja jatkuvuutta toiminnan ohjaamiseen.  Muun muassa tietokone toimii nimeomaan ymmärryksen tavoin. Pelkkään ymmärrykseen perustuva ajattelu johtaa ennen pitkää helposti dogmatiikkaan.

Ymmärrys ei koskaan ylitä itseään. Sen tekee vain järki, joka luo uusia tietojärjestelmiä ylittämällä vanhat, aikaisemmin luodut tietojärjestelmät. Järki on synteettisen ajattelun synonyymi.  Synteettinen ajattelu, järki, pystyy yhdistämään esimerkiksi ihmisen tavoitteellisen toiminnan, olosuhteita ja todellisuutta koskevan tiedon  monimääriteiseksi konkreettiseksi tiedoksi, jonka pohjalta tavoitteellinen toiminta voi onnistua. Järki merkitsee tiedon etenemistä eli siirtymistä vanhoista tietojärjestelmistä uusiin, entistä paremmin todellisuutta vastaaviin tietojärjestelmiin. Järki merkitsee erillisten tietojärjestelmien yhdistämistä kokonaisuuksiksi. Järki luo siten ymmärrykselle ”mestaa”. Humen giljotiinia perustellaan muodollisen logiikan avulla, eli tietojärjestelmällä, joka on ymmärryksen tyypillistä toimialuetta. Humen giljotiinista puuttuukin järki. Arvojen ja tosiasioiden erottaminen toisistaan jättää tietämisen luonnolliset osat erilleen ja kaivaa ylittämättömän kuilun erillisten osien välille. Todellisuus, jota ajattelu aina heijastaa, koostuu erillisistä kappaleista, olioista ja järjestelmistä, mutta ne kaikki ovat yhteydessä ja vuorovaikutuksessa keskenään ja muodostavat siten kokonaisuuden, josta jo Spinoza puhui. Ajattelun tulee vastata sitä. Juuri siihen tarvitaan sekä ymmärrystä että järkeä. Katso: http://punavihrea.info/filosofia/

Skepsiksen tulkinnat

Skepsiksen tulkinnat giljotiinin sovellutuksesta eri ilmiöihin edustaa - jos ei naturalistista virhettä niin - sivistyneistölle tyypillistä pelkkään ymmärrykseen pitäytyvää ja siten virheellistä ajattelua. Ensiksikin yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja eriarvoiset olosuhteet voivat tarkoittaa vain yhtä ja samaa asiaa eli vuorovaikutusvälineiden (taloudellisten pääomien, kulttuuripääomien ja sosiaalisten pääomien) epätasaista jakaantumista ihmisten kesken. Juuri siitä muodostuu yhteiskunnallinen eriarvoisuus, ja juuri se muodostaa eriarvoiset olosuhteet ihmisille. Eli A:lla ei voi suoraan ja loogisesti perustella A:ta, sanoo skepsis?

Syöpäkasvaimen parantaminen (säteiden avulla) johtaa kasvaimen kuolemaan. Myös syöpäkasvaimen pelkkä olemassaolo ilman parannustoimia johtaa sen kuolemaan: Kasvain tappaa ensin isännän ja sen mukana kuolee myös kasvain. Syövän kausaalinen seuraus on sen kuolema, mutta sillä ei voi perustella sen olemassaoloa, sanoo skepsis. Kovin syvällistä!

Johtuipa hetero- ja homoseksuaalisuus geeneistä tai ympäristöstä, niin sillä ei ole skepsiksen mukaan loogista yhteyttä seksuaalisen erilaisuuden hyväksyttävyyteen, eli meidän omaksumaan eettiseen suhtautumistapaan seksuaalisuuden erilaisiin ilmenemismuotoihin, filosofoi skepsis. Siitä, kuinka maailma toimii, ei voida skepsiksen mukaan päätellä, kuinka sen (ihmisten mielestä) pitäisi toimia.

Pitäisihän skepsiksen tietää, että jos maailma toimii Paavin tai Hitlerin tai Stalinin tai Bushin mukaan, niin eettinen suhtautumistapa on selvä: homot tapetaan tai pistetään vankilaan. Mutta jos maailma toimii Tarja Halosen tai Jose Luis Rodriques Zapateron mukaan, niin etiikka on myös silloin selvä: antaa kaikkien seksuaalisten kukkien kukkia. Toisin sanoen, siitä miten maailma toimii, voidaankin päätellä, vastoin Humea ja skepsistä, kuinka sen pitäisi toimia.

Skepsiksen virhe on siinä, että se/hän puntaroi asioita pelkän ymmärryksen avulla, valmiin, erillisen tietojärjestelmän (seksuaalisuuden ilmentymän) sisällä ja osoittaa, että sieltä ei ole muodollisloogista yhteyttä toiseen tietojärjestelmään: yhteiskunnalliseen tasa-arvoon tai epätasa-arvoon yleensä. Jos tarkastelu olisi tapahtunut toisinpäin, tasa-arvosta seksuaalisiin ilmentymiin, niin yhteys olisi löytynyt. Mutta siihen olisi tarvittu ymmärryksen lisäksi järkeä.

Mitä opimme tästä: Muodollinen logiikka ei ole yksinään luotettava jestelmä maailman tiedostamiseen.

Porvarillinen moraalifilosofia ja etiikka ovat täysin tarpeettomia osia nykypäivän filosofiassa. Ne voitaisiin Humen giljotiinin mukana siirtää filosofian museon siihen osastoon, jossa kaikkein mielettömimpiä teorioita säilytetään. Taloudellisten rosvojen, julmien diktaattoreiden, sotilasjunttien ja kansaa sortavien hallitusten etujen puolustaminen sivistynein sanakääntein ei ansaitse kuulumista filosofian piiriin. Sosiologinen teoria ihmisten tasa-arvosta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa voi tänä päivänä ottaa tuon tehtävän itselleen. (Katso: http://punavihrea.info/sosiologia).

Tasa-arvon tieteellinen sisältö

Siitä, millainen yhteiskunta tai koko ihmiskunta on, voidaan todellakin johtaa, millainen sen pitäisi olla. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo on ristiriitaisen kehityksen tuottama syöpäkasvain, joka on sairastuttanut kaikki kansakunnat. Jos kasvainta ei tuhota, se tuhoaa ennen pitkää sosiaalisen sivilisaation kokonaan. Tässä yhteiskunnallinen syöpäkasvain muistuttaa biologista kasvainta.

Kasvain voidaan kuitenkin tuhota ja yhteiskunnat pelastaa. On olemassa täysin realistiset mahdollisuudet rakentaa tasa-arvoisia yhteiskuntia kaikkialle maailmaan. Täytyy vain antaa taloudelliset pääomat (tuotantovälineet), kulttuuripääomat (koulutus) ja sosiaalinen pääoma (valta) kaikkien kansalaisten yhteiseen omistukseen ja hallintaan, niin epätasa-arvo (syöpäkasvain) alkaa hävitä vähitellen ja yhteiskuntien inhimillinen elämä voittaa itselleen lisää laatuaikaa niin kauan kuin  planeettamme on vielä olemassa.

Luontosuhdetta välittävien pääomien vaikutus ihmisten väliseen tasa-arvoon voidaan tieteellisesti osoittaa, ja on myös osoitettu lukuisia kertoja. Jos luontosuhdetta välittävien pääomien omistusoikeus supistuu yhä pienemmälle ihmisjoukolle, niin vastaavasti omistamattomuus lisääntyy yhä laajempien ihmisjoukkojen keskuudessa. Omistusoikeus on palautettava takaisin niille, joilta se on yksityisomistukseen perustuvien taloudellisten lakien seurauksena viety. Tämän historiallisen uudistuksen, eli luontosuhdetta välittävien pääomien palauttamisen, voivat suorittaa kuitenkin vain ne, joita pääomien pakkoluovutus on koetellut ja koettelee edelleen. Se on kansan itsensä tehtävä. ”Ei muuta johtajaa, ei luojaa, kuin kansa kaikkivaltias” julistaa Internationale vanhassa hymnissään. Kansan on vain liityttävä yhteen, luotava lukumääräänsä perustuva joukkovoima ja annattava sen avulla ihmiskunnan kehitykselle uusi, inhimillinen suunta.

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007