|
|
|
|
Ilkka Tervonen: HYYS HYYS HYSSÄLÄ Meillä on 1800-luvun lopulta alkaen laulatettu kodin ihanuudesta. Nyt tähän idylliin on ministeri Hyssälän ja kristillisdemokraattien mukaan luikerrellut käärme, halpa viina. Hyssälän ratkaisu on yksinkertainen: nostetaan viinan hintaa, niin kansa taas veisaa selvin päin virsiä kodin kunniaksi. On kuitenkin syytä palauttaa mieliin, millainen tämä perheidylli oli sata vuotta sitten teollistuvien kaupunkien kurjissa työläiskortteleissa. Otan lukuisten kuvausten joukosta vain pari esimerkiksi, Martta Salmela-Järvisen ja K.A.Louhikon omaelämänkerralliset muistot. Heitä ei voi syyttää ainakaan räyhäradikalismista. *** Muistelmiensa ensimmäisessä osassa Kun se parasta on ollut (1965) kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen kuvaa, millainen oli työläislasten lapsuus ja koti Helsingin Kalliossa 1890-luvun alkupuolella: "Tiedän paikan armahan rauhallisen ihanan, joss´on olo onnekas elo tyyni, suojakas.
Sepä koti kulta on koti kallis verraton, eipä paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan.
Näin me lauloimme koulussa ja myös Työkodin perunasaavien ympärillä. Se oli Hildan lempilaulu. Hän pyyhiskeli silmiään. "Se on sitten kaunis laulu. Oikein tuli taas oma koto mieleen." -Niin kai Hildalle. Mutta meille, perunankuorijoille, laulu sisälsi vain tyhjiä sanoja. Ainakin useimmille. Ei meillä ollut paljon muistettavaa. Tarinat pienestä, köyhästä kodista, jossa kaikki on siistiä ja puhdasta, raitaiset räsymatot lattialla ja ikkunoissa valkeat verhot, olivat meille samanlaista satua kuin Alladin ja taikalamppu. Oli vain jonkinlainen murju, riepuläjä nurkassa vuoteena ja likainen peite. Humalassa toikkaroiva isä, kiroilevat kortteerimiehet ja äkäinen, motkottava äiti." *** SAKn johdossa 1930-luvulla vaikuttanut K.A.Louhikko kuvaa kirjassaan Teimme vallankumousta (1943) perhe-elämää Tampereella 1890-luvun lopulla. Hän itse oli tuolloin noin 10-vuotias: "Tampereen Johanneksenkylässä me asuimme useita vuosia yhdessä ainoassa huoneessa, jossa sitä paitsi melkein aina pidettiin asukkia, jotakuta konepajan nuorta miestä. Samasta eteisestä johti ovia kuuteen huoneeseen, kolme kullakin puolella. Ruoka valmistettiin yhteisessä avotakassa - arvaa, ettei toraa puuttunut. Saattoi tapahtui, että 6-, 8-, jopa 10-lapsisetkin perheet sullottiin yhteen huoneeseen, ja kun vanhemmat läksivät kotoa ja palasivat illalla juovuksissa, niin tyhjenipä huone ja toinenkin lapsista kadulle isän ja äidin tapellessa. On mahdoton kertoakaan, mitä kaikkea lapsen silmät joutuivat näkemään, kun köyhät naiset saadakseen tulot ja menot lyömään tasan käyttivät ruumistansa kauppatavarana. Olen moneen kertaan kulkenut näiden Johanneksenkylän nyttemmin hävitettyjen asuntokorttelien ohitse ja mieli katkerana todennut sen perinnön, jonka me, näiden ahtaiden työläiskorttelien lapset saimme, kielteisen perinnön, joka sisältyy siihen, että koti ei ollut mikään rauhan ja sovun linna. Se ei tuntunut puoleensavetävältä eikä houkuttelevalta. Paljon olen elämäni varrella lukenut kauniita kuvauksia, mitenkä lapsuudenkoti palautuu mieleen, mitenkä se on jättänyt vaikutelmia, jotka kirkkaina ja kauniina säilyvät elämän lävitse. Meidän kirjallisuutemme on täynnä tuollaisia kuvauksia kodeista, joissa äidin kasvot loistivat lempeinä rohkaisten ihmisiä elämäntaipaleella. Meikäläiselle nuo huonot asunto-olot jättivät muiston, joka ei vielä koskaan ole koko elämäni varrella palautunut kirkkaana ja valoisana mieleen - päinvastoin, ne katkeroittivat ja tekivät selväksi nuorelle ihmiselle, että kaikki ei ole tässä yhteiskunnassa niin kuin pitäisi." *** Ei tarvita kovinkaan paljon sosiologista mielikuvistusta - Millsin ilmausta lainaten - sen ymmärtämiseen, ettei viina ole syy vaan seuraus. Globalisaatio ja läpikapitalisoituminen ovat nopeasti rapauttamassa myös yhteisöllisiä suhteita, perhe mukaanlukien. Lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat ja vanhusten hylkääminen ovat yleistyneet. Lääkärit kertovat tapauksista, joissa omaiset pyytävät ilmoittamaan kännykkäviestillä, onko isä tai äiti, isoisä tai isoäiti selvinnyt hengissä esimerkiksi leikkauksesta. Kuollut vanhus saatetaan jättää viranomaisten hoteisiin. Tehkää ruumiille mitä lystäätte. Hyssälän kaipaamat perhearvot ja -normit eivät ole halvan viinan armoilla. Ne on jätetty markkinavoimien huostaan - ja kevyiksi havaittu. Tammikuu 2007 Ilkka Tervonen |
|
Lähetä osoitteeseen
heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai
kommentteja.
|
