|
|
|
|
Heikki Typpö: Sosialidemokratian tappio Euroopassa jatkuu Täytyy myöntää, että sosialidemokraattien vaalitappio Ruotsissa teki mielen surulliseksi, siitä huolimatta, että ajatukseen ehti jo tottua, sillä tappion ennusmerkit olivat jo pitkään ilmassa. Ruotsin sosialidemokraattinen liike oli Euroopassa ainoa puolue, joka edes jotenkin vielä piti yllä työväenliikkeen perinnettä porvarillisessa Euroopassa. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsite oli, ja ilmeisesti pysyy, ruotsalaisen sosialidemokratian aikaansaannoksena. Yhteiskunnallisena olotilana se on tiensä päässä. Sosialidemokraattien hegemonia on nyt kadonnut Euroopasta, ellei peräti koko maailmasta. Englannin labor -puoluetta on pohjoismaisesta näkökulmasta vaikea edes mieltää sosialidemokraattiseksi puolueeksi. Ja sitä paitsi, senkin päivät ovat jo luetut Tony Blairin mukana. Jäljellä on enää Espanjan sosialistinen puolue, jolla on uskomattoman paljon poliittista dynamiikkaa jäljellä johtuen pitkästä oppositiokaudesta sekä suurelta osin vielä tahriintumattomasta, rohkeasta ja aktiivisesta puheenjohtajastaan, Jose Luis Rodriquez Zapaterosta. Ruotsin sosialidemokratiaa vaivasi sama tauti kuin kaikkia eurooppalaisia sos. dem. puolueita on aina vaivannut: ne yrittävät tehdä porvariston tarpeettomaksi sen omassa yhteiskuntajärjestelmässään, kapitalismissa. He kuvittelevat ja kuvittelivat olevansa porvareita parempia porvareita. Tämä asenne johtaa väistämättä yhteiskuntaluokkien olemassaolon kiistämiseen, ja vähäosaisen työväenluokan etujen unohtamiseen. Vaikka ruotsalainen kapitalismi voi demarien jäljiltä hyvin, niin samaa ei ilmeisesti voi sanoa Ruotsin vähäosaisimmasta väestön osasta. Sen osuus kulutuksesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta sekä sivistyksestä jäi perinteistä sivistyneistöä ja muita omistavia luokkia vähäisemmäksi. Sen vuoksi sosialidemokraattinen valta vaihtui porvariston vallaksi. Silloin kun sosialismi romahti Euroopasta, romahtivat myös kommunistiset puolueet; enemmänkin: koko työväenliike koki romahduksen, josta se ei ole selvinnyt vieläkään. Tuolloin sosialidemokraattinen liike koki aikansa tulleen ja antoi sen myös näkyä ulospäin. Se ei säästellyt vahingoniloaan sosialismin rakentajia kohtaan tyyliin: ”Kyllähän me tiesimme, että näin siinä tulisi käymään”. Oli tietenkin myös niitä sosialidemokraatteja, jotka eivät sosialismin romahduksesta iloinneet. He kokivat sen työväenliikkeen takaiskuksi, jonka seuraukset tuntuisivat konkreettisesti köyhälistön selkänahassa. Näin myös kävi. Sekä sosialismin romahdus että sosialidemokratian putoaminen poliittisista asemistaan maa maan jälkeen, johtuvat pohjimmiltaan samoista syistä: työväenluokan (laajasti ymmärrettynä) unohtamisesta, sen pitämisestä sivistyksen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen päätösvallan ulkopuolella. Sillä ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut osuutta edes työväen omien järjestöjen päätösvaltaan. Sitä on aina käytellyt tietty sivistyneistön osa samoilla perusteilla, kuin sivistyneistö yleensä yhteiskunnallista päätösvaltaa käyttää: oppineisuutensa perusteella. Ruotsin sosialidemokraattien vaalitappio antoi tästä jälleen oppitunnin. |
|
Lähetä osoitteeseen
heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai
kommentteja.
|
