|
|
|
|
Ilkka Tervonen: LEX-NOKIA JA LEX-UPM On helppo olla lainkuuliainen, jos pääsee itse laatimaan lait. Tässä mielessä useimmat diktatuurit ovat vain noudattaneet omia lakejaan sortaessaan kansalaisiaan ja loukatessaan ihmisoikeuksia. Myös Yhdysvallat on Bushin kaudella astunut tälle tielle. "Terrorisminvastainen" Act Patriot loukkaa monia perinteisiä Yhdysvaltain kansalaisoikeuksia. Juuri hyväksytty "kidutuslaki" taas laillistaa jälkikäteen terrorismin vastaisen sodan nimissä suoritetut julmuudet ja antaa oikeuden jatkaa jo luotua käytäntöä. Muutos on radikaali. Modernin lainsäädännön pohjana olevat universaaleiksi mainostetut periaatteet hylätään ja ryhdytään säätämään lakeja, jotka palvelevat vain tietyn ryhmittymän erityisintressejä, vaikka niitä puolusteltaisiinkin isänmaan eduilla. Suomi ei halua näköjään jäädä jälkeen kehityksestä. Tästä on pari tuoretta esimerkkiä, jotka liittyvät ensisijaisesti talouselämään. Meillä yritetään ajaa lävitse kahta lakia, joita voidaan perustellusti kutsua vaikkapa Lex-Nokiaksi ja Lex-UPMksi. *** Lex-Nokia tarkoittaisi, että työnantajat saisivat oikeuden kontrolloida työntekijöittensä sähköposteja. Jo aikaisemmin poliisille on myönnetty oikeus kuunnella puheluita ja muutenkin tarkkailla ihmisiä ohi perinteisen yksityisyyden suojan. Tällaisille käytännöille löytyy aina perusteita. Milloin on kyse rikollisista, milloin terroristeista, milloin vakoilijoista, milloin maanpettureista. Kuitenkin ne, joita vastaan tällaiset lait on laadittu, ovat ammattilaisia. He osaavat kiertää tällaiset urkintakeinot. Jäljelle jää vain vallanpitäjien oikeus kontrolloida ihmisiä. Lex-UPM tarkoittaa sitä, että ryhmäkannetta koskevan lakiehdotuksen ulkopuolelle rajattiin puunjalostusteollisuuden vaatimuksesta ympäristövahingot. Kuitenkin juuri ympäristövahingot ovat se alue, joka parhaiten vastaa ryhmäkannekäytännön henkeä. Laajamittaisissakin ympäristövahingoissa yksityinen ihminen on käytännössä jokseenkin voimaton suur-yhtiötä vastaan. Vaikka Yhdysvalloissa ryhmäkannekäytäntöön liittyy vastenmielistä rahastusta, se on kuitenkin osoittanut, että vain tätä kautta suuryritykset voivat todellisuudessa joutua vastaamaan teoistaan. Suuryritykset eivät ole kiinnostuneita ihmisten oikeuksista vaan omista eduistaan. Nokian ja puunjalostusteollisuuden lobbaustyön suunta ja menestyksellisyys ovat oireellisia. *** Lukuisat tutkijat ovat väittäneet, että markkinatalous, demokratia ja ihmisoikeudet kuuluvat yhteen. Ehkä näin onkin niin kauan, kun demokratia ja ihmisoikeudet hyödyttävät markkinataloutta. Entä sen jälkeen? Nyt globalisoituvan markkinatalouden edut ovat ajautumassa ristiriitaan demokratian ja ihmisoikeuksien kanssa. Kumpi tässä tilanteessa saa väistyä? Alistetaanko ihmiset myös lainsäädännön kautta globalisoituvan markkinatalouden eduille? Vai toimiiko lainsäädäntö ihmisten suojana suuryritysten intressejä vastaan? Näyttää pahalta. Pandorran lipas on jo raollaan. 03.10.2006 Ilkka Tervonen |
|
Lähetä osoitteeseen
heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai
kommentteja.
|
