|
|
|
|
Ilkka Tervonen:
IRWINISTÄ LORDIIN - VENNAMOLAISISTA PREKAAREIHIN
Lordin voitto Euroviisuissa ja VR:n makasiinien palo tuovat väistämättä mieleen historiallisen assosiaation. Mitä Suomessa tapahtuikaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa? Kun Suomea 1960-luvulla ryhdyttiin modernisoimaan, hinnan saivat ensisijaisesti maksaa syrjäseutujen pienviljelijät. Rintamamiehiä oli juurrutettu elinkelvottomien pientilojen turpeeseen. 40 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen he saivat jälleen huomata olevansa etulinjassa. Tämän hiljaisen sodan he hävisivät vielä perusteellisemmin. Kunniamerkkejä ei jaettu, vain kuusikko huokaili. Tämä yhteiskunnallinen muutos synnytti kaksi ilmiötä, vennamolaisuuden ja protestilaulut. "Olet maamme armahin Suomen maa." Irwin Goodmanin Ryysyranta soi ja kansa haistatteli herroille hänen laulujensa tahdissa. Irwinin rinnalla Metrotytöt ja Harmony Sistersit vaikuttivat lähinnä vampyyrin uhreiksi joutuneilta enkelikuorolaisilta. Poliittisen hyödyn tilanteesta taas korjasi Veikko Vennamo ja SMP, joka haukkui herrat "talonpojan tappolinjasta". Tämä oli sikäli ironista, että Vennamo itse oli asutushallituksen pääjohtajana luomassa näitä elinkelvottomia pientiloja. Mutta kansa vastasi Vennamon kutsuun niin, että vaaliyönä kaikki Yleisradion tekniikkaa myöten menivät sekaisin. Voiko Irwinistä vetää linjan Lordiin? Tai vennamolaisista prekaareihin? Voi ja ei voi. Suurin ero lienee historiallisen tilanteen muutos. Siitä huolimatta näillä asioilla on myös yhteistä, nimittäin yhteiskunnallinen oirearvo. *** On muistettava, että Suomi kävi vasta 1960-luvulta alkaen lävitse muutoksen, joka muualla oli toteutunut vuosikymmeniä aiemmin. Täällä muutos oli nopea ja raju. Jo 1970-luvulla menneestä olivat jäljellä vain Matti Poutvaaran valokuvat, joissa pilvet peilasivat puhtaissa järvissä, harmaakivikirkot muistuttivat esi-isien työstä ja vakaat kansanihmiset puuhasivat askareissaan. Tämä muutos oli vielä vahvasti kansallinen. Sen polttopisteessä oli kaupunkien ja maaseudun suhde. Suomi siirtyi lopullisesti maatalousvaltaisesta teollisuuden ja palvelusten hallitsemaan yhteiskuntaan. Liikaväestö, jota asutuskeskukset eivät vetäneet, hakeutui siirtolaisiksi. Politiikassa oli kuitenkin vaihtoehtoja, rintamalinjat selvät, ystävät ja viholliset tunnistettavissa. Irwin tiesi ketä pilkata, Vennamo ketä haukkua. Kaiken taustalla häälyi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen kamppailu maailman herruudesta. Reaalisosialismin kaatumisen jälkeen maailma on aiempaa yksinapaisempi ja Suomi on EU:n ja globalisaation kautta sidottu niin poliittisesti kuin taloudellisestikin ylikansallisiin rakenteisiin. 1980-luvulla Suomella vielä oli etsikkoaikansa, jonka Harri Holkerin hallitus Mauno Koiviston tukemana hukkasi. Suomi oli vaurastuva kansakunta. Maa olisi voinut purkaa teknologisen kehityksen myötä kasvavan varallisuutensa hyvinvointivaltion vahvistamiseen ja työajan lyhentämiseen. Tämä olisi merkinnyt kansalaisten elintason ja elämänlaadun parantamista. Niin meillä kuin muuallakin valittiin toinen tie. Myös Suomi avasi ovensa ylikansalliselle pääomalle, joka imuroi maastamme taloudellisen liikkumavaran ja jakoi sen yritysjohtajilleen ja sijoittajilleen. Tähän uuteen "vapauteen" liittyi niiden rakenteiden purkaminen, jotka merkitsivät vakautta tavallisille ihmisille. Tultiin hallitsemattoman epävarmuuden aikaan. Mitä mahdollisuuksia ihmisillä on kamppailla elämänsä puolesta? Missä kulkevat rintamalinjat? Kuka on vastuussa? Ongelma on se, että yksiselitteistä valitusosoitetta ei ole, koska puolueet ovat luopuneet poliittisesta vallastaan. Tästä seuraa, että kamppailu epäkohtia vastaan muuttuu demonstratiiviseksi. *** Sekä Irwinillä että Vennamolla kuten myös Lordilla ja prekaareilla oli ja on kuitenkin yhteiskunnallista oirearvoa. Tällaiset ilmiöt kertovat aina muutoksista, uudenlaisista halkeamista yhteiskunnassa, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat pintaan. Ne kertovat yhteiskunnan seismisestä levottomuudesta. Maan alla taotaan uutta aikaa. Poliittiselta kannalta kulttuurin oirearvo on siinä, että se edustaa eräänlaista yhteiskunnallista alitajuntaa. Kulttuuri aistii ensimmäisenä tulevat muutokset. 24.05.2006 |
|
Lähetä osoitteeseen
heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai
kommentteja.
|
