Koti Ylös

 Jumalan ja Lapuan laki
 Koti Ylös

 

 

Sisältö
Iltarukouksia
Uutiskommentit
Pahan akseli
Artikkelit
Arkisto
Julkaisut
Palaute ja yhteydet
Omat ja vieraat linkit

Ilkka Tervonen

JUMALA JA LAPUAN LAKI

 

Kuten hyvin tiedetään, pahinta jumalanpilkkaa on harjoitettu ja harjoitetaan Jumalan nimissä. Näin on tapahtunut ja tapahtuu myös Suomessa. Otan tästä yhden esimerkin, nimittäin "talonpoikaismarssiksi" kutsutun lapuanliikkeen demonstraation. Liike marssitti 7.7.1930 kannattajansa Helsinkiin - luonnollisesti Jumalan nimissä.

                                                                                       ***

Ennen lapualaismarssin saapumista Senaatintorille, lähetystö kävi Kaivopuistossa pyytämässä Mannerheimilta, että hän kunnioittaisi tilaisuutta läsnäolollaa. Lähetystön puolesta Vihtori Herttua piti Mannerheimille puheen:

"12 vuotta sitten oli Suomen sarkatakkisella talonpoikaisarmeijalla onni Teidän johdollanne, Herra Kenraali, marssia vapautetun isänmaan pääkaupunkiin. Lähinnä Jumalaa tunsimme silloin kiitollisuutta Teitä kohtaan, Valkoinen kenraalimme."

Vaikka Mannerheim näin olikin kohdannut voittajansa, suostui hän silti lapualaisten pyyntöön. Tosin uskonasioissa ilmeisen välinpitämättön Mannerheim ei vastauspuheessaa kuitenkaan viitannut Jumalaan:

Mannerheim vastasi lapualaisille, että ""ymmärrän täysin isänmaalliset vaikuttimenne ja paljastan pääni sen rakentavan, vakavan liikkeen edessä, joka valtavana käy kautta maan". Tämän jälkeen hän pisti lakin päähänsä ja seurasi lapualaisten lähetystöä Senaatintorille.

                                                                                       ***

Tilaisuuden aluksi Senaatintorilla veisattiin virsi "Jumala ompi linnamme", jonka jälkeen puhujakorokkeelle astui rovasti Väinö Malmivaara, herännäisjohtaja ja sittemmin Oulun hiippakunnan piispa. Hesekielin kirjaan vedoten hän kertoi, että Jumala on käymässä Suomessa ja jakelee tuomioitaan.

"Minä toimitan tuomioita Suomessa, että he tietäisivät, että minä olen Herra. Hän on sanonut näin sen suuren ja ihmeellisen kansannousun kautta, minkä me olemme viime aikoina nähneet, ja hän sanoo tänään tämän kymmentuhantisen talonpoikaismarssin kautta, minkä osanottajat hän kutsui koolle kaikkialta tämän isänmaan ja sen kansan omasta helmasta."

Malmivaaralla oli myös selvä vastaus siihen, kuka joutuu hänen Jumalansa tuomion kohteeksi, nimittäin "maanpetoksellinen ja kaikkea pyhää pilkkaava kommunismi". "Jumala on nyt tuominnut sen käsivarren katkaistavaksi ja sen voimat hajoitettavaksi."

Jumalan kostoretki oli kuitenkin Malmivaaran mielestä vieläkin laajempi. "Hän on tuominnut puolue-elämämme sairaalloisuuden, julkisessa toiminnassa esiintyvän välinpitämättömyyden aikamme mätähaavoista, julkisen sanan väärinkäytön sekä muun, mikä pyrkii heikentämään kansaamme."

Malmivaaran puheen jälkeen Senaatintorilla hiljennyttiin Isä meidän -rukoukseen. Sitten veisattiin virsi "Oi Herra siunaa Suomenmaamme". Näiden lämmittelylaulujen, -puheiden ja -rukousten jälkeen pönttöön kipusi itse kansanjohtaja Vihtori Kosola.

Kosola kertoi, että maata uhkaa jälleen vuonna 1918 "lyödyn vihollisen maanpetos ja sen kintereillä kulkeva kaiken hyvyyden, rehellisyyden ja pyhyyden pilkka". Lapualle saapuneiden vasemmistonuorten paitojen repiminen oli kuitenkin helpottanut Kosolan oloa.

"Jumala on siunannut työtämme ja se on antanut raskaalle tiellemme valoa. On ollut nyt helpompi kulkea sankarihautojen ohi. Vainajien syyttävä puhe on lakannut." Punaisen puolen vainajat eivät olleet häirinneet Kosolan rauhaa.

Kosolan jälkeen puhujapönttöön nousi presidentti Relander. Heti kättelyssä hän julisti, että "Lapuan liikkeen päämääränä on Suomen valtion ja yhteiskunnan sisäinen lujittaminen". Hänen mielestä "tämä isänmaallinen liike on kiirastulen tavoin puhdistava ja herättävä". Presidentti Relanderkaan ei malttanut olla sotkematta Jumalaa asiaan. "Kiittäkäämme tänä isänmaallisena juhlahetkenä Jumalaa hänen johdatuksestaan."

                                                                                       ***

Eläköön-huutojen ja Maamme-laulun jälkeen Senaatintori alkoi tyhjentyä. Jälkikäteen Vihtori Kosola kiitteli marssin järjestäneen valtuuskunnan puolesta niitä, jotka olivat tukeneet tapahtumaa. Kiitoksensa hän osoitti yksityisille, liikkeille, laitoksille ja lotille, jotka olivat taloudellisesti tukeneet marssin onnistumista. Jumalan Kosola unohti - tai ehkä hän laski Jumalan yksityisten tukijoiden joukkoon.

Olisi hyvä, jos Suomenkin evankelisluterilainen kirkko jo uskottavuutensakin vuoksi tekisi tiliä tällaisestakin menneisyydestään.

16.7.2006

Ilkka Tervonen

 

Koti Ylös

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007