|
|
|
|
Ilkka Tervonen AMMATTINA KANSANEDUSTAJA
Periaatteessa kansanedustajuus ei ole ammatti vaan luottamustoimi. Tämä tosiasia on hämärtynyt politiikan ammatillistumisen myötä. Ammatillisesta näkökulmasta eduskuntavaalit vain tekevät työsuhteesta määräaikaisen, neljän vuoden pätkätyön. Aikoinaan palvelusväki sai kerran vuodessa leikkiä isäntiä. Meillä äänestäjät saavat tehdä näin vain joka neljäs vuosi.
Palkkaus Aikoinaan kansanedustajille säädettiin palkka, jota häveliäästi kutsutaan "palkkioksi". Tosiasiassa tämä "palkkio" täyttää nykyisin kaikki virkamiehen kuukausipalkan tunnusmerkit. Sitten kansanedustajille säädettiin palkan lisäksi kulukorvauksia. Kun näistä korvauksista haluttiin päästä eroon, ehdotettiin kansanedustajille rutkaa palkankorotusta. Palkankorotus tuli mutta myös kulukorvaukset jäivät. Sittemmin palkkaa on säännöllisesti nostettu "yleisen ansiokehityksen" mukaisesti. Mikä on sitten tämä "yleinen ansiokehitys"? Ei ainakaan se, jonka työläiset saavat työehtosopimusten kautta - puhumattakaan sosiaalisesta tulonjaosta. Esimerkiksi opintotukien "yleinen ansiokehitys" on ollut 14 vuotta tasan 0 prosenttia. Muutamaa kansanedustajaa lukuunottamatta korotuksia on puolusteltu sillä, että he tekevät kovaa työtä. Lisäksi kansanedustajat ovat kuulemme alipalkattuja esimerkiksi virkamiehiin verrattuna. Näin siis kansanedustajat itse rinnastavat luottamustoimensa virkamiestyöhön. Palkankorotuksia on säännöllisesti puolusteltu myös sillä, että "alipalkattu" kansanedustajuus ei kiinnosta kyvykkäitä ihmisiä. Perustelu kuitenkin näyttää olevan pätevä vain kansanedustajien itsensä mielestä. Mistä lähiten kyvykkyys ja palkkaus ovat liittyneet toisiinsa. Tällä logiikalla ilmeisesti runoilijat olisivat tämän maan kyvyttömintä väkeä. Kimi Räikkönen taas olisi valtakunnallinen kykyihme, joka vastaa koko Suomen eduskuntaa.
Läpinäkyvyys Kansanedustajan toimen läpinäkyvyyttä on pyritty lisäämään eri tavoin. Yksi keino on se, että kansanedustajilta pyydetään selvitys heidän taloudestaan ja tuloistaan. Selvityksen tekeminen on kuitenkin vapaaehtoista. Niinpä tv-uutiset kertoi 28.6.06, että vain muutamat kansanedustajat antavat tämän selvityksen. Suuri enemmistö kieltäytyi kunniasta. Perusteeksi kieltäytyjät ilmoittivat, että äänestäjät vain tulisivat kateellisiksi, jos tietäisivät heidän tulonsa. Lukuisille kansanedustajille edustajanpalkka on vain osa tuloista, monille jopa se pienempi osa. Kansanedustajat, joilla on merkittäviä omistuksia ja muita tuloja, haluavat salata ne äänestäjiltään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kansanedustajat haluavat antaa itsestään vain niitä tietoja, jotka palvelevat heidän julkikuvaansa äänestäjien keskuudessa. Varakkaat kansanedustajat tajuavat, että heidän ansionsa herättäisivät katkeruutta erityisesti siksi, että eduskunta pyrkii parhaansa mukaan ajamaan alas hyvinvointivaltiota ja lisäämään eriarvoisuutta.
Poliittisuus Kansanedustajien suhtautuminen politiikkaan tuli jälleen kerran paljaana esille, kun hallitus ja eduskunta kiistelivät kuntauudistuksesta. Tv-uutisissa 26.6.06 asiasta haastateltiin kansanedustaja Piia Viitasta (Sdp) ja kansanedustaja Maija Perhoa (Kok). Molemmat totesivat melkein samoin sanoin, että kyseinen uudistus on liian tärkeä asia politisoitavaksi. Ei siis ihme, että poliittisesti täysin uumelot missit ja urheilijat kertovat, että he aikovat isoina ryhtyä kansanedustajiksi. Tosin puolueesta ei vielä tiedä, kun on toi monipuoluejärjestelmä eikä ole tullut seuratuksi politiikkaa. Äänestäminenkin on jäänyt väliin, mutta homma näyttää kivalta ja palkka on mukava. Rivikansanedustajalle riittää, että hän osaa tarpeeksi uskottavasti näytellä kansanedustajaa. 25.7.2006 Ilkka Tervonen |
|
Lähetä osoitteeseen
heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai
kommentteja.
|
