Heikki Typpö:

Poliisi saartoi mielenosoittajat salajuonen avulla Kiasman edessä

Syyskuun 9.päiväksi kutsuttu anarkistien mielenosoitus piti alkaa kello 17.45. Uteliaisuuteni  mielenosoitusta kohtaan heräsi edellisenä päivänä, kun poliisit useaan otteeseen mainostivat televisiossa tilaisuutta ja uhkailivat ennakkoon mielenosoitukseen osallistujia. Menin paikalle.

Alkamisajan hetkellä paikalla oli vain minun kaltaisia uteliaita kadun miehiä ja naisia, lukuisia poliisiautoja ja median edustajia. Tuntui siltä, että kaikkia tarkkailivat toisiaan ja arvuuttelivat, kuka meistä oli pahamaineinen anarkisti. Läsnä olijoista kukaan ei mielestäni näyttänyt anarkistilta.

Kello 17.55 paikalle tuli arviolta noin 45 – 50 -vuotias katusoittajana esiintyvä mies rumpuineen ja aloitti kilkuttelun. Hänellä oli mukana kyltti, jossa vaadittiin katusoittajien oikeuksien turvaamista. Välillä rumpali kertoili, kuinka poliisi oli ahdistellut hänen taiteellisia harrastuksiaan. Jännittyneen tilanteen seurauksena Kiasman ja Postitalon edessä olleet ihmiset kerääntyivät rumpalin ympärille kuvitellen sen liittyvän mielenosoitukseen. Näin muodostunut tiivis ryhmä veti paikalle nopeasti lisää ihmisiä.

Samanaikaisesti kun rumpali aloitti kilkuttelun ja ihmisiä alkoi kerääntyä rumpalin ympärille, poliisiautot ja jalkautuneet poliisit katosivat paikalta. Kello 18.05 paikalla ei ollut yhtään poliisia, mutta ihmisiä oli tullut lisää, ehkä noin 200 - 250 henkilöä. Vieläkään en erottanut anarkisteiksi mieltämiäni nuoria. Vasta kello 18.15 paikalle saapui pieni ryhmä nuoria, jotka saattoivat olla mielenosoituksen järjestäjiä.

Lähes samaan aikaan eli klo 18.15 postitalon eteen bussipysäkille lipui ikään kuin salavihkaa linja-autoja, jotka pysäköityivät toisiinsa kiinni niin, että väliin ei jäänyt yhtään vapaata tilaa. Bussit ja poliisiautot saartoivat alueen Postitalon nurkalta Mannerheim-patsaan pohjoispuolella olevaan muuriin saakka. Busseista ja poliisin pikku-busseista purkautui satoja mellakkavarusteisia poliiseja, jotka muodostivat käsikynkän avulla pitävän saartorenkaan mielenosoituspaikan ympärille. Poliisit sanoivat, että ketään ei lasketa motista ulos.

Saartorengas alkoi välittömästi kuroutua pienemmäksi ja pienemmäksi. Tämä tuntui hyvin uhkaavalta ja loukkaavalta, ja aloin tuntea sydänoireita. Niihin vedoten minut laskettiinkin saartorenkaasta ulos.  Mottiin jäi perheiden mukana tulleita lapsia ja koiria. Myös poliisit toivat kymmenkunta poliisikoiraa paikalle.

Ei voi välttyä ajatukselta, että rumpalin tuonti mielenosoituspaikalle oli poliisin salajuoni, jonka turvin he pääsivät huomaamattomasti ensin liukenemaan paikalta ja sitten saartamaan paikan. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu myös oudolta rummutuksen äkillinen lakkaaminen ja rumpalin häipyminen paikalta. Kun saarto tapahtui, mielenosoitus ei ollut vielä alkanut, puhumattakaan, että mielenosoittajat olisivat aiheuttaneet häiriöitä. Poliisi julisti kohta keskeyttävänsä mielenosoituksen järjestyshäiriöihin viitaten, vaikka häiriötä ei ollut tapahtunut. Jos häiriöitä saartorenkaassa tapahtui myöhemmin, ne olivat poliisien provosoimia. Poliisit ryhtyivät karkottamaan myös Lasipalatsin puolelle katua tullutta yleisöä raahaten uhmakkaimpia poliisiauton suojiin.

Presidentti Tarja Halonen julisti muutamatunti aikaisemmin, että rauhalliset mielenosoitukset kuuluvat demokraattisen yhteiskunnan kansalaisoikeuksiin. Maan poliisijohto osoitti käytännössä, että se ei ollut presidentti Halosen kanssa samaa mieltä. Poliisin toimet olivat aivan ilmeisesti perustuslain vastaisia, ylimitoitettuja ja Suomen oloihin sovellettuna poliittisesti kohtuuttomia. Tapaus vaatii perusteellista selvitystä ja syyllisten saattamista vastuuseen.     

Heikki Typpö:

Libanonin, EU:n, Suomen ja Tuomiojan voitto

Edellisessä pahan akselin jutussa, jossa käsittelin Libanonin sotaa otsikolla "Tulitauko vai vihollisuuksien lopettaminen", olin pessimistisempi kuin nyt, koska Euroopan ulkoministerien ensimmäinen kokous oli todella masentava.  YK:n Turvaneuvoston päätös Libanonin kriisin ratkaisusta on nyt kuitenkin toivoa antava. Jos takapakkia vielä tulee, niin silloin ollaan todella vakavan konfliktin kanssa tekemisissä.

Onneksi YK:n päätöslauselma toteutti Erkki Tuomiojan alkuperäisen esityksen ja meni siten EU:n ulkoministerien päätöstä pitemmälle. Nyt Libanoniin on julistettu tulitauko eikä vain abstrakti vaatimus vihollisuuksien lopettamisesta. YK:n rauhanturvaajia on jo alueella, eivätkä ne ole siellä pelkästään Israelin ja USA:n etuja valvomassa. Mikä tärkeintä YK:n joukkojen johto ei ole, kuten pelkäsin, NATON, vaan Ranskan ja Italian käsissä. Vihollisuuksien lopettaminen realistiselta pohjalta voi nyt kriisialueella alkaa.

(NATO alkaa olla käyttökelvoton ja tarpeeton sotilasorganisaatio rauhanturvaoperaatioihin missä tahansa maailman kolkassa. Sitä tarvitsee enää kokoomuksen Jyrki Katainen Amerikka-mielisyyden symboliksi tulevissa vaaleissa.)

Eikä vain NATO ole tarpeeton, vaan myös USA on pelannut itsensä pahasti nurkkaan. USA:n paljastuminen Libanonin kriisin osapuoleksi teki siitä kykenemättömän esiintymään Libanonin kriisin kaikkivoipana ratkaisijana, kuten se on aina esiintynyt vastaavien kriisien yhteydessä. Viehättävä Condoleezza Rice kyllä lähetettiin rauhanenkelinä lentelemään USA:n itsensä luomien kriisipesäkkeiden ylle, mutta siitä ei ollut enää apua. Myöskään Britannia ei ole tällä hetkellä uskottava aloitteen tekijä Lähi - Idän ongelmiin. Niin tiukasti Tony Blair on sitoutunut USA:n intresseihin.

Kuten Italian hallituksen tiedottaja julkisuudessa totesi, Israel on kärsinyt tappion Libanonissa ja USA Irakissa. Tämä on tehnyt niistä kyvyttömiä Lähi - Idässä olevien kriisien ratkaisemiseen. Toisaalta Israelin ja USA:n tappio on  luonut ensimmäisen kerran mahdollisuudet kriisien pitempiaikaiseen, jopa pysyvään ratkaisemiseen alueella. EU on nyt todella vakavan haasteen edessä. Se edellyttää EU:lta rohkeutta ja itsenäistä asennoitumista Euroopan ja sen lähialueiden ongelmiin.

EU:n ulkoministerien kokous Lappeenrannassa antoi viitteitä siitä, että ulkoministerit alkavat tiedostaa itsenäisen roolinsa Euroopan rauhan turvaajana. Tämä on vieläkin kova läksy EU:n Amerikka-mielisille maille, myös Suomelle. Mutta onneksi Suomella oli puheenjohtajuus juuri nyt, kun Suomen ulkoministerinä on Erkki Tuomioja. Ajatelkaa, mitä olisi voinut tapahtua jos ulkoministerinä olisi ollut Matti Vanhanen tai Paavo Lipponen? Sattumilla on historian kulussa silloin tällöin merkittävä rooli. Nyt oli onnellisilla sattumilla osuutensa lopputulokseen. Siitä hyötyi Libanonilaisten ja Euroopan Unionin lisäksi Suomi ja Erkki Tuomioja.

Kuitenkin Lappeenrannasta jäi karvas maku suuhun ulkoministerien perusteettomasta Venäjävastaisuudesta ja USA:n lietsomasta Iran-kammosta, joka edelleen pitää ministereitä otteessaan.  

Heikki Typpö:

Pahan Akseli Kuuban kimpussa

Fidel Castron sairastuminen ei jäänyt USA:n ja Israelin muodostamalta Pahan Akselilta huomaamatta. Condoleezza Rice kiirehti muistuttamaan kuubalaisia siitä mikä heitä odottaa Castron kuoleman jälkeen. Rice lupasi, että USA tulee ”auttamaan” kuublaisia Castron kuoleman jälkeen demokratian palauttamisessa yhtä avokätisesti kuin irakilaisia tällä hetkellä avustetaan. Rice kehotti kuubalaisia aloittamaan omatoimisesti demokratian palauttamisen jo nyt, kun Fidel Castro on vasta viety sairaalaan.

Floridassa, George Bushin vahvalla tukialueella, puolimiljoonainen kuubalaisväestö on riemuinnut Condoleezza Ricen rohkaisemana Castron sairastumisesta niin, että ovat työnnelleet castro-nukkea ruumisarkussa pitkin Miamin katuja. Maailman valtiaan otteella Rice on turvallisesti toppuutellut innokkaimpia, että Pahan Akselilla ei ole (vielä) hyökkäyssuunnitelmaa Kuuban varalle.

Jos Fidel Castro on kuubalaisten ankarasti vihaama diktaattori, kuten Pahan Akseli antaa ymmärtää, niin ei kait nyt yksi mies vapauden lähettiläitä paljon pidättele. Siitä vaan Sikojenlahti 2. toteutuslistalle?

Tilanteeseen lienee sitten 17.4.1961 tullut muutamia lisäongelmia. Kuuban kansa itse, eikä vain Fidel Castro, on ottanut vanhoista tapahtumista opikseen. Latinalaisen Amerikan kansat eivät muutenkaan kauheasti rakasta Bushin ja Ricen kaltaisia vapauden lähettiläitä. Lisäksi Venetsueelan presidentti Hugo Chavez on lisännyt maanosansa amerikkatietoisuutta ratkaisevalla tavalla, ja hankkinut vastikään kohtalaisen suuren aselastin Venäjältä juuri Pahan Akselin varalta. Hugo Chavezilla on läheiset kaupalliset ja poliittiset suhteet Kuubaan ja Fidel Castroon.

Hyökkäys Kuubaan merkitsisi konfliktia koko Iberoamerikkalaisen blokin kanssa. Iberoamerikkalainen yhteisö on tällä hetkellä yhtenäisempi kuin aikoihin. Sitä osoittaa 14 - 15.10. 2005 Espanjan Salamankassa pidetty konferenssi. Siinä oli mukana 22 Latinalaisen Amerikan maata ja 17 maan päämiestä. Evankelioimismatka Kuubaan ei ole pikkujuttu edes USA:n kaltaiselle maailmanvaltiaalle. Ricen vuonna 2005 koordinoimaa ”tyranniuden lopettamista” Kuubasta kannattaa miettiä kahdesti.   

Ilkka Tervonen

EREZ ISRAEL

 Tv-uutiset ovat menossa: toimittajaa esittävä henkilö resitoi maailmaa esittävän ikonostaasin edessä. Uutiset ovat yhä enemmän muuttuneet pelkäksi uutismuotoisuudeksi ja liukuneet vallitsevan hegemonian myötäilyksi. Tämä nyökyttely on osin avointa, osin se rakentuu erilaisina valintoina uutismuotoisuuden sisään.

Aikoinaan puhuttiin suomettuneisuudesta. Se koski myös mediaa. Suomettuneisuus jatkuu, mutta nyökyttelyn suunta on muuttunut. Aluksi muutos ilmeni sisäänrakennettuina valintoina, mutta nyt se ilmaistaan myös uutisissa yhä avoimemmin.        

                                                                                                             ***

Irakin sodan alussa mediat olivat uskovinaan Yhdysvaltain väitettä, että maahan hyökättiin sen ydinaseen Yhdysvalloille aiheuttaman uhkan vuoksi, itsepuolustukseksi. Silloinen Yhdysvaltain puolustusministeri kenraali Powell esitteli YK:ssa vaivaantuneena ilmakuvia rekoista ja putken pätkistä. Valtaosa mediaa tervehti ilolla näitä "vakuuttavia todisteita" Irakin ydinaseesta.

Sama kaava näyttää toistuvan nyt Lähi-idässä. Israel perustelee Gazan ja Libanonin tuhoamista ja satojen siviilien surmaamista kolmen sotilaan sieppaamisella. Media on ollut uskovinaan Israelin väitteitä, vaikka esimerkiksi Libanon-operaation suunnittelu on vienyt viikkoja ja kuukausia. Se ei ole spontaani sieppausten laukaisema reaktio vaan yhdessä Yhdysvaltain kanssa suunniteltu sotatoimi Syyriaa vastaan.

Toimittajat tievät tämän hyvin sen. Sitä ei kuitenkaan saa sanoa ääneen. Tässä mielessä media on alkanut politikoida. Niin sensuuri kuin itsesensuurikin ovat politiikkaa.

Kysymys ei siis ole vain Israelin sotilaiden sieppauksista. On muistettava, että Lähi-idän nykyisten tapahtumien takana on yli 3000 vuotta historiaa.

                                                                                                             ***

Vanhan testamentin mukaan Mooses - 120 v. - ei päässyt luvattuun maahan.

Mooses sai kuitenkin nousta Nebon vuorelle, jossa taivaallinen maanmittari esitteli koko maan "Gileanin Daaniin asti, koko Naftalin, Efraimin ja Manassen maan, koko Juudan maan aina Länsimereen asti, Etelänmaan sekä Lakeuden, se on Jerikon, Palmukaupungin, laakson, aina Sooariin asti."

Vanhan testamentti kertoo Jumalan sanoneen Mookselle, että "tämä on se maa, jonka minä olen valalla vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen'."

Kun israelilaiset olivat surreet 30 päivää Mooseksen kuolemaa, Joosua johdatti kansansa Jordanin rannalle. Virtaan avautui tie kuten aikanaan Punaiseen mereen. Sitä myöten israelilaiset kävelivät kuivin jaloin vastarannalle.

Näin syntyi länsirannan ongelma noin 1200 eKr.

                                                                                                              ***

 Joosua ei ollut pelkkä torvensoittaja, jonka konsertti särki Jerikon muurit.

Vanhan testamentin mukaan Joosua valtasi kymmeniä kaupunkeja Jumalan antamien vinkkien ohjaamana. Keinoista ei tarvinnut piitata. Sama kaava toistui kaupunki kaupungilta: Joosua "surmasi miekan terällä sen asukkaat ja sen kuninkaan; hän vihki tuhon omiksi heidät ja jokaisen, joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan".

Kaikki tapettiin demokraattisesti ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kun tämä vuosia jatkunut etninen puhdistus oli viety loppuun, maat jaettiin israelilaisten sukukuntien kesken. Vanhan testamentin avulla voidaan siis aina perustella erez Israelin pyhät rajat ja silmitön väkivalta, joka ulottuu myös siviileihin, naisiin, lapsiin ja vanhuksiin.

Joosuasta alkoi juutalaisten kirjava esihistoria historia Palestiinan alueella. Se päättyi vuonna 70 jKr roomalaisten toimeenpanemaan Jerusalemin hävitykseen ja juutalaisten karkoittamiseen. Alkoi diasporan kausi.

Tosin muutamat juutalaiset palasivat myöhemmin Jerusalemiin. He saivat ympäri maailmaa hajoinneilta juutalaisilta rukouspyyntöjä ja rahaa. Juutalaisten keskuudessa eli vahvana ajatus, että rukous hävitetyn temppelin raunioilla antoi lisäpotkua heidän toivomuksilleen.

Ajatus juutalaisvaltiosta

Vuonna 1917 Britannia antoi juutalaisille luvan muuttaa takaisin Palestiinaan. Taustalla oli sionismiksi Baselissa vuonna 1897 Herzlin johdolla järjestäytyneen juutalaisten maailmanjärjestön kova lobbaus. Edellisenä vuonna julkaisemassaan kirjassa Juutalaisvaltio Herzl ilmaisi sionistien perimmäisenä tarkoituksen. Se oli  juutalaisvaltion luominen Palestiinaan.

                                                                                       ***

Vaikka juutalaisia oli jokseenkin kaikkialla vainottu ja syrjitty enemmän tai vähemmän, niin heillä oli myös valtaa. Muutamat olivat onnistuneet tunkeutumaan kapitalismin pyhäkköön, kansainväliseen pankkitoimintaan. Tunnetuin näistä oli Rothschldien pankkiirisuku. Sen jäsenet olivat rahan voimalla nousseet jopa lordeiksi ja paroneiksi.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Rothschildien suku oli laajentanut verkostonsa yli Euroopan. Sillä oli toimipisteitä Lontoossa, Pariisissa, Frankfurt am Mainissa, Wienissä ja Napolissa. Myös Venäjällä ja Amerikassa vaikutti mahtavia juutalaisia pankkiireja. Tämä raha tuki eri maiden sionistisia painostusjärjestöjä.

Ensimmäinen maailmansota asetti sionistit monimutkaisen tilanteen eteen. Juutalaisvaltio oli mahdollinen vain, jos Turkki asettuu Saksan rinnalle ja nämä häviävät sodan. Kaikki muut vaihtoehdot olisivat merkinneet sitä, että unelma juutalaisvaltiosta olisi siltä erää hautautunut.

Amerikan sionistit asettuivat tukemaan liittoutuneita ja vaativat Yhdysvaltoja puuttumaan sotaan. Ongelmana oli kuitenkin Venäjä. Juutalaiset vastustivat tsaaria, jonka hallinto oli vuosikymmeniä vainonnut juutalaisia. Tsaarin kukistuttua liittoutuneet tukivat Krenskin väliaikaista hallitusta, koska Kerenski halusi jatkaa liittoutuneiden rinnalla sotaa Saksaa vastaan. Sen sijaan bolsevikit vaativat rauhaa. Siksi Venäjän juutalaiset oli saatava bolsevikkien sijasta tukemaan Krenskiä.

Myös Britannian sionistit lobbasivat asiaa. Heidän johtoonsa oli noussut Venäjällä syntynyt Chaim Weizmann. Hän yhdisti sionistien pyrkimykset Britannian intresseihin niin Lähi-idässä kuin Venäjälläkin. Jos Britannia tukisi juutalaisvaltion muodostamista, Venäjän juutalaiset tukisivat Kerenskin horjuvaa hallitusta. Siksi ulkoministeri Balfourin lupasikin juutalaisille oikeuden muutta Palestiinaan. Ulkoministerin kirje Rothschildille tunnetaan ns. Balfourin julistuksena.

"Parahin lordi Rothschild" sai 2.11.1917 ulkoministeri Balfourin kirjeen, jossa hänellä oli ilo ilmoittaa, että "Hänen Majesteettinsa hallitus näkee mielellään, että Palestiinaan perustetaan juutalaisille kansallinen turvapaikka". Niin Balfour kuin vuonna 1922 julistuksen vahvistanut siirtomaaministeri Winston Churchillin tähdensivät kuitenkin, että juutalaisten muutto ei saisi loukata Palestiinan arabiväestön oikeuksia.

                                                                                       ***

Näin käynnistyi sionistien tukema muuttoliike. Kun ensimmäisen maailmansodan aikoihin alueella oli asunut alle 100 000 juutalaista, niin toiseen maailmansotaan mennessä juutalaisia oli Palestiinassa jo liki puoli miljoonaa. On selvää, että tämä johti arabien ja juutalaisten välisiin konflikteihin.

Jerusalemiin lähetetyistä rukouspyynnöistä ja niihin liittyvistä raha-avustuksista oli vuosisatojen aikana kehittynyt omalaatuinen järjestelmä. Se tunnettiin nimellä chalukka eli jakelu. Palestiinassa kasvoi työtätekemätön juutalainen loisväestö, joka eli ulkomailta tulevien rahojen avulla. Jos rahaa ei tullut tarpeeksi, Eurooppaan lähettiin erityisiä kolehdinkerääjiä. Näin saadut rahat jaettiin kahteen osaan. Toisen puolen saivat rabbit, raamatuntutkijat ja uskonnolliset oppilaitokset, toinen jaettiin köyhille juutalaisille.

Erityisesti Euroopasta saapuneet, tiukasti oikeaoppineisuutta vaalivat askenasijuutalaiset vieroksuivat työtä. Heidän johtajansa vastustivat kiivaasti esimerkiksi maanviljelystä. Maan möyrimistä pidettiin oikeaoppiselle halveksuttavana työnä. Sen sijaan Espanjan ja Portugalin juutalaisista polveutuvat sefardijuutalaiset eivät olleet kiihkouskovaisia. He suostuivat viljelemään maata.

Mitä enemmän Palestiinaan saapui muuttajia, sitä suurempi osa juutalaisista joutui kuitenkin turvautumaan halveksittuun maanviljelyyn. Siksi nopeasti kasvavan juutalaisväestön intressit olivat ristiriidassa arabienviljelijöiden ja -paimentolaisten etujen kanssa. Konfliktin ainekset olivat koossa.

 Juutalais-sionistinen Israel

Toinen maailmansota ja holocaust merkitsi, että koko maailma poti moraalista krapulaa juutalaisten kohtalon vuoksi.

Vaikka sodan jälkeen syyllisyys kasattiin vain Hitlerin, natsien ja saksalaisten niskaan, niin tosiasiassa liittoutuneidenkaan kädet eivät olleet puhtaat. Tässä tilanteessa sionistit saivat mahdollisuuden toteuttaa unelmansa juutalaisesta valtiosta Palestiinassa.

                                                                                                             ***

Sodan jälkeen Palestiinassa toimi kolme juutalaista terrorijärjestöä, Haganah, Irgun ja Stern. Näiden piiristä nousi sittemmin lukuisia Israelin johtajia kuten Menachem Begin ja Jizhak Shamir. Amerikan sionistien aseistivat nämä järjestöt Tsekkosloviasta ostetuilla aseilla. Aluksi terrori suuntautui brittejä vastaan, koska Turkin tappion myötä Palestiinasta oli tullut heidän mandaattinsa.

Alkoi kiivas kädenvääntö juutalaisten roolista Palestiinassa. Yhdysvaltain ankaran painostuksen alaisena YK:n yleiskokous äänesti Palestiinan jakosuunnitelmasta 29.11.1947.  Jakosuunnitelman puolesta äänesti 33 maata, 10 pidättäytyi ja 13 äänesti vastaan. Vastaan äänestivät Afganistan, Egypti, Irak, Iran, Intia, Jemen, Kreikka, Kuuba, Libanon, Pakistan, Saudi-Arabia, Syyria ja Turkki.

Näin solmittiin Yhdysvaltain ja Israelin liitto, jonka Bush on nostanut aivan uuteen kukoistukseen. Samalla luotiin perusta Yhdysvaltain ja Israelin muodostaman akselin sekä arabimaailman ja islamin vastakkainasettelulle. Kukaan ei kuunnellut väestönosaa, jota tämä kaikki eniten koski, nimittäin Palestiinan arabiväestöä. 

Juutalaisten terrorijärjestöt kiihdyttivät väkivaltaa Palestiinan arabiväestön karkoittamiseksi kodeistaan ja mailtaan. Menetelmä oli sama, johon jo Joosua oli turvautunut. Yksi tunnetuimmista tapauksista on Deir Jassinin arabikylän kohtalo 9.4.1948. Punaisen ristin edustajan silmien edessä Irgunin ja Sternin terroristit hyökkäsivät kylään, tappoivat 254 miestä, naista ja lasta. Ruumiit tungettiin kaivoihin.

Juutalaiset pyrkivät toimimaan mahdollisimman nopeasti. Näin maailma voitaisiin asettaa tapahtuneen tosiasian eteen. Haifa vallattiin ja sen arabiväestö karkoitettiin. Jaffa vallattiin ja sen arabiväestö karkoitettiin. Galileassa ja Länsi-Galileassa arabikylät tuhottiin ja niiden arabiväestö karkoitettiin. Jerusalemin arabikorttelit miehitettiin. Sadat tuhannet arabit menettivät kotinsa, maansa, omaisuutensa ja elinkeinonsa.

                                                                                                              ***

Kun Israel 14.5.1948 julistautui valtioksi, se oli vallannut itselleen arabeista puhdistettuja alueita, jotka eivät YK:n jakosuunnitelman mukaan kuuluneet sille. Tuolloin Israelin alueella asui noin viisi prosenttia maailman noin 15 miljoonasta juutalaisesta.

YK huolestui arabipakolaisten asemasta ja nimesi kreivi Folke Bernadotten sovittelijaksi alueelle. Bernadotte ilmaisi 16.9.1948 huolensa juutalaisterrorin arabeille aiheuttamista kärsimyksistä: "Nykyisen terrorin ja sodan julmuuksien kodeistaan karkoittamalle viattomalle kansalle on turvattava oikeus palata koteihinsa."

Seuraavana päivänä Bernadotte oli kuollut mies. Hänet murhattiin Jerusalemin juutalaisosassa. Israel ei koskaan "löytänyt" murhaajaa. Sen sijaan YK:sta tuli järjestö, josta Israel ei piitannut ja jota se kaikin tavoin pyrki halventamaan.

On myös muistettava, että Israel ei ole perinteinen valtio. Israelin valtio ja maailmanlaajuinen sionismi kytkeytyvät toisiinsa heti ensi askelista. Valtaosa juutalaisista asuu maansa ulkopuolella. Heillä on kuitenkin paluulain mukaan oikeus koska tahansa muuttaa Israeliin sen kansalaisina. Jo David Ben-Gurion, joka toimi Israelin ensimmäisenä pääministerinä 1948-53, julisti:

"Se tunnus, joka erottaa Israelin valtion muista valtioista ja vahvistaa sen keskeisen tehtävän, sionistis-juutalaisen lähetystehtävän, on paluulaki, Israelissa asuvan juutalaiskansan oikeuksien peruskirja."

Juutalaisvaltio toteutettiin häikäilemättä arabiväestön kustannuksella. Kun kenraali Moshe Dayanilta kysyttiin, aikooko Israel sulauttaa itsensää alueen arabiväestön, hän vastasi: "Se ei tekisi Israelista juutalaisvaltiota, vaan arabialais-juutalaisen valtion, ja me haluamme juutalaisvaltion."

Kansainvälisesti järjestäytynyt sionismi on ollut ainutlaatuinen voimavara Israelille juutalaisvaltiona. Se ei ole vain tukenut taloudellisesti Israelia, vaan myös painostanut eri maiden hallituksia toimimaan Israelin etujen mukaisesti. Erityisesti Yhdysvaltain juutalaiset muodostavat painostusryhmän, jonka jokainen Yhdysvaltain presidentti on sitten toisen maailmansodan joutunut ottamaan huomioon.

                                                                                                              ***

Israelin ja arabimaiden väliset sodat ovatkin jo nykyhistoriaa, jonka jokainen tuntee. Israel on säilyttänyt agressiivisen ja ekspansiivisen luonteensa, jota pahentaa ydinase, jonka se kehitteli lännen tuella jo 1960-luvun lopulla.

Kaikkein vastenmielisin piirre Israelin  politiikassa on ollut Palestiinassa asuvan sekä Palestiinasta karkoitetun arabiväestön kohtelu. Niinpä YK:n yleiskokous vuonna 1975 rinnasti päätöslauselmassaan sionismin rotuerotteluun. Tosiasiassa Israel luokiteltiin tällöin silloisen apartheid - Etelä-Afrikan kaltaiseksi roskavaltioksi. Israel säilytti kuitenkin kansainvälisen asemansa Yhdysvaltain tuella.

Kun Israel tunkeutui edellisen kerran Libanoniin silloisen puolustusministeri Ariel Sharonin johdolla, maailma sai seurata yhtä toisen maailmansodan jälkeisen maailman vastenmielisintä tapahtumaa, nimittäin Sabran ja Shatilan pakolaisleireillä Israelin suojeluksessa tapahtunutta eläimellistä joukkoteurastusta. Sharon joutui eroamaan skandaalin vuoksi, mutta hänen veren tahraama poliittinen uransa sai jatkua.

Viimeistään tv-kuvat Sabran ja Shatilan tapahtumista merkitsivät sitä, että Israel oli syönyt loppuun holocaustin luoman säälin ja sympatian. Tämän jälkeen Israelin oli turha väittää, että sen arvostelu oli antisemitismiä. Tv-kuvat todistivat, että Israel kykenee tekemään ja haluaa tehdä samoja julmuuksia kuin antisemitistit.

Israel on tehnyt Palestiinasta arabeille ghetton, joka herättää inhoa ja pelkoa. Pari vuotta sitten tehtiin eurokansalaisten keskuudessa mielipidetiedustelu, jossa noin 2/3 nimesi Israelin pahimmaksi uhkaksi maailmanrauhalle. Sitä, miten suuri osa olisi tätä mieltä juuri nyt, emme saa tietää. Israel protestoi tutkimusta vastaan ja EU lupasi nöyrästi, ettei tällaisia tutkimuksia enää tehdä.

Tästä eteenpäin

Miten tämä kaikki tulee jatkumaan?

Israel on aina vieroksunut ja avoimesti halveksinut YK:ta. Tämä alkoi YK:n lähettilään kreivi Bernadotten murhasta. Se on jatkunut piittaamattomuutena YK:n päätöksistä. YK:n tarkkailuaseman tuhoaminen täsmäaseiskulla "vahingossa" on vain yksi lenkki tässä ketjussa.

Israel on koko olemassaolonsa ajan lähetellyt väkivaltaisia viestejä YK:lle. Bernadotten murha edelsi YK:n yleiskokousta, jossa käsiteltiin Israelin mailtaan ajamien arabien oikeutta paluumuuttoon. YK:n tarkkailuaseman tuhoaminen taas tapahtui päivää ennen Rooman kokousta, jossa piti keskustella tulitauosta ja humanitaarisesta avusta siviileille.

Tämä on sikäli irvokasta, että tulemme todennäköisesti10-20 vuoden sisällä näkemään tilanteen, jossa Israel rukoilee YK:n apua. Sallittakoon ennustus. Yhdysvallat on hävinnyt Irakin sodan. Siellä nousee valtaan iranilaismielinen shiiahallitus. Yhdysvaltain tukemat Kuwaitin ja Saudi-Arabian läpimädät kuningashuoneet romahtavat. Lähi-idän öljy jää Yhdyvalloille vihamielisten valtioiden haltuun.

Tässä tilanteessa Yhdysvallat joutuu entistä tiukemmin linnoittautumaan omalle mantereelleen. Sen öljyyn ja muiden maiden hyväksikäyttöön perustuva talous ajautuu kriisiin, jota ekologiset ongelmat vielä pahentavat. Yhdysvaltain rooli sotilaallisena ja taloudellisena supervaltana heikkenee ratkaisevasti.

Tämä ei tiedä hyvää Israelille. Se on entistä vahvemman ja vihamielisemmän vihollisen saartama. Lähi-idän menetyksen jälkeen siitä tulee Yhdysvalloille taloudellinen ja poliittinen painolasti. Niinpä Israelin olemassaolo perustuu enää ydinaseeseen. Poliittisella puolella sen ainoa turva on YK:n 29.11.1947 vahvistama Palestiinan jakosuunnitelmaan.

Riittääkö ydinase ja YK turvaamaan Israelin olemassaolon? Yhdysvallat ja Israel ovat vuosikymmenien aikana luoneet Lähi-itään niin syvän antagonismin, niin paljon vihaa, surua ja katkeruutta, että on vaikea kuvitella poliittista ratkaisua. Israel ei nytkään kykene tuhoamaan hizbollahia tai hamasia. Päinvastoin. Se on luonut uuden ja entistä leppymättömämmän hizbollah- ja hamassukupolven.

Lähi-Idän "lopullinen rauha" tänään on vain tyyntä huomisen myrskyn edellä.

                                                                                        ***

Suomi ei ole sivussa tästä kaikesta. Bush ja Olmert ovat marssineet arkeemme. Kyse ei ole vain siitä, että heidän tiedotustilaisuutensa välitetään tv-uutisina olohuoneisiimme.

Sunnuntaina-aamuna 30.7. uutiset kertoivat, että Israel oli tuhonnut talon ja yli 60 siviiliä kuoli, heistä enemmistö lapsia. Matkustin samana päivänä metrossa. Arabi tunnisti juutalaisen näköisen miehen ja kävi tämän kimppuun syyttäen juutalaisia lapsenmurhaajiksi. En muista, koska olen nähnyt ihmisen, joka on niin täynnä suuttumusta ja vihaa kuin tämä arabimies.

Ei siis ihme, että tuotteet, jotka voidaan tunnistaa israelilaisiksi, ovat meilläkin häviämässä kauppojen hyllyiltä. Jaffan appelsiineista on tullut veriappelsiineja. Siksi Israelista peräisin oleva juutalainen pääoma on kehitellyt uuden strategian: se ottaa haltuunsa kokonaisia ostoskeskuksia, jolloin sen kannalta on yhdentekevää, minkä maan tuotteita siellä myydään.

Myös Suomessa tämä Israelista peräisin oleva pääoma on tunkeutunut ostoskeskusten omistussuhteisiin. Esimerkeistä käyvät Columbuksen ja Myyrmannin ostoskeskukset. Mikä on kauppiaiden asema vaikka Vuosaaren Columbuksessa, kun tämä selviää heidän asiakkailleen? Näistä ehkä  noin neljännes kuuluu etnisiin ryhmiin, jotka eivät halua eurollakaan hyödyttää Israelia tai juutalaisia.

Ja laajemminkin. Maassamme on tuhansia ihmisiä, joiden Israelia ja Yhdysvaltoja kohtaan tunteman vihan syvyyttä me alkuasukkaat voimme vain aavistella. Tämä joukko ei tule sivistyneesti keskustelemaan Hannu Takkulan kaltaisten Israelin pr-miesten kanssa pyhän maan autaaksitekevästä roolista.

Seurasin pöyhristyneenä toimittaja Roni Smolarin haastattelua. Hän on vuosikymmeniä raportoinut Lähi-Idän tilanteesta Yleisradiolle. Kun libanonilaissyntyinen nainen purki suruaan ja suuttumustaan Israelin maassaan aiheuttamasta hädästä ja hävityksestä, herra Smolar kohautteli ylimielisesti olkapäitään: "Sota on sotaa."

Olisiko "sota vain sotaa" herra Smolarin mielestä silloinkin, kun vihollinen tuhoaisi erez Israelia ja maan juutalaisväestö kaivelisi nälissään, ilman asuntoja ja lääkkeitä omaisiaan raunioista - ja muu maailma vain seuraisi katseella?

                                                                                        ***

Surkeinta on,  että Israel on tuhonnut kaiken sen, mitä juutalaisuudessa on arvostettavaa.

Juutalaisten panos kulttuurillemme on ollut uskomaton. Musiikissa se on ulottunut Rubinsteineista Karajaniin ja Kletzmer-musiikkiin. Kuvataiteissa juutalaisilla oli keskeinen asema avantgardismissa aina Chagallista Kandinskyyn. Esimerkiksi amerikkalaista nykykirjallisuutta taas on vaikea kuvitella ilman sellaisia juutalaiskirjailijoita kuin Bellow, Mailer, Roth ja Vonnegut.

Tieteellisen vallankumouksen suurista nimistä tärkeimmät olivat juutalaisia. Marx mullisti taloustieteen, Freud psykologian ja Einstein fysiikan. Luettelosta puuttuu vain Darwin.

On suunnaton tappio, että Israel on katkaissut tämän kulttuuritradition ja taantunut moraalisesti Vanhan testamentin ja Joosuan aikaan. Erez Israel on häpeäksi juutalaisuudelle.

 31.07.2006

Ilkka Tervonen

Heikki Typpö:

 Tulitauko vai vihollisuuksien lopettaminen

Erkki Tuomiojan pontevat yritykset pysähdyttää pahan akselin pyörittäminen Libanonissa epäonnistui. Poliittinen epäonnistuminen ei koske kuitenkaan Erkki Tuomiojaa ja Javier Solanaa, vaan EU:ta kokonaisuudessaan. EU:n uskottavuus on nyt mennyttä kalua, aivan kuten Tuomioja oletti käyvän, ellei EU ota aloitetta kriisin ratkaisussa. EU:n uskottavuuden veivät Englanti, Saksa ja entiset sosialistimaat: Tshekin tasavalta ja Puola. Välitön tulitaukovaatimus vaihtui vaatimukseksi vihollisuuksien lopettamisesta. Mikä ero näillä on?

Israelin ja sen arabinaapureiden vihollisuuksilla on pitkä konkreettinen historia, joka ulottuu toisen maailmansodan loppuratkaisuihin, jolloin saksalaisen natsismin teurastamille ja kodittomille juutalaisille valloitettiin Englannin johdolla asumisalue palestiinalaisilta. Vihollisuuksien lopettaminen tarkoittaa näiden virheiden tunnustamista ja niiden korjaamista jollakin tavalla. Jos vihollisuuksien lopettaminen todellakin haluttaisiin aloittaa juuri nyt sodan raivotessa, olisi ensin julistettava tulitauko, kuten Tuomioja esittää. Tulitauko on käytännönlooginen alku lukuisille välitavoitteille kohti perustavoitetta eli vihollisuuksien lopettamista. Jos alku kiistetään, ei lopputavoitettakaan haluta toteuttaa. Mielenkiintoista on, että juuri Englanti ja Saksa (kriisin alkuperäiset synnyttäjät) haluavat estää vihollisuuksien lopettamisen.

Euroopalta eli EU:lta puuttuu oma identiteetti. Se on täysin USA:n määrättävissä. EU:n ulkoministerit olisivat vallan hyvin voineet antaa Tuomiojan esittämän julkilausuman Englannista, Saksasta, Tshekistä ja Puolasta riippumatta. Vai onko äänestyspäätöksen teko ulkoministerikokouksessa kielletty EU:n säännöillä?

Israelin pommituksille ja muille sotatoimille Libanonissa on näin annettu EU:n hyväksyntä. Vastuun kantavat USA, Englanti, Saksa, Tshekin tasavalta ja Puola. Muut EU-maat, Suomi mukaan luettuna, ovat syyllistyneet rikollisten tukemiseen. Pahan akseli jatkaa pyörimistään.

Heikki Typpö

Pahan akseli

Georg Bush lanseerasi muutama vuosi sitten julkisuuteen käsitteen ”pahan akseli”. Nyt se on kaikkien nähtävissä: Akselin muodostavat USA ja Israel. Kysymyksessä on avoin taistelu määräämisvallasta maailmassa. Tietenkin Israelin asema akselin toisena laakerina on alistettu USA:lle, jonka taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen valta on puolestaan alistettu globaalin pääoman etujen ajajaksi. Tällä on pitkä kehityshistoria, joka tunnetaan. Se alkaa Amerikan valloituksesta ja orjakaupasta. Sen suorittivat eurooppalaiset mahtivaltiot aikanaan, ja siitä alkanut kehitys uhkaa nyt äitiään Eurooppaa.

Myös Israelin nykyinen rooli juontaa Euroopan tapahtumiin. Maattomat juutalaiset olivat keskeinen tekijä kansainvälisen pääoman synnyttäjänä feodaalisessa Euroopassa. Ilmeisesti Karl Marx, joka niin ikään oli syntyperältään juutalainen, pääsi selville pääoman kansainvälistymisen syntymekanismista juuri sen vuoksi, että hän tunsi niin hyvin pääoman ensimmäiset askeleet kansainvälistymisen tiellä. Tämän vuoksi feodalismin vanhoillisin aatelisto Adolf Hitlerin johdolla syyttikin kansainvälisen pääoman olemassa olosta juuri Marxia ja bolshevikkeja.

Antisemitismin viimeisin eurooppalainen ilmentymä sai erityisesti voimaa juutalaisten keskeisestä asemasta kehittyvän kapitalismin kansainvälisessä kaupassa. Kun Hitler halusi palauttaa uhkaavan kapitalismin eräänlaiseksi moderniksi feodalismiksi, kansalliseksi sosialismiksi, siinä ei pitänyt ollut kansainvälisellä pääomalla eikä juutalaisilla minkäänlaista asemaa.

Hitlerin kukistuttua toisessa maailmansodassa voittajien puolelle jääneet Länsi-Euroopan maat (Englannin johdolla) ratkaisivat syyllisyytensä juutalaisiin kohdistetusta natsiterrorista sijoittamalla juutalaiset nykyiselle, Palestiinalta vallatulle alueelle, ja loivat samalla Lähi-idän nykyisen kriisialueen. Tätä historiallista taustaa ja juutalaisten kantamaa katkeruutta hyväksi käyttäen USA pyörittää pahan akselin toista päätä Israelissa.

Pahan akselin eurooppalaisena vauhtipyöränä toimii NATO. Irakin sodan alla eurooppalaiset valtiot Saksan ja Ranskan johdolla kieltäytyivät osallistumasta Natossa tai sen ulkopuolella USA:n sotaan Irakissa. Silloin heräsi kysymys vaihtoehtoisen eurooppalaisen sotilasliiton perustamisesta pelkästään EU:ta varten. Syntyneen ajatuksen torpedoivat välittömästi pohjaan Englanti ja entisistä sosialistisista maista EU:n jäseneksi otetut maat sekä muut Amerikka-mieliset maat EU:ssa, kuten esim. Suomi.

Nyt EU on saman Nato-ongelman edessä. Israelin ja Libanonin sodan alettua EU lupautui lähettämään rauhanturvajoukkoja Libanoniin heti, kun se vain on mahdollista. Israel on kuitenkin ilmoittanut, että se hyväksyy vain NATO:n joukkoja Libanoniin. Tämä tietenkin sopii USA:lle, mutta miten toimii EU, se nähdään pian.  Antaako se taas kiltisti joukkonsa pahan akselin pyöritettäväksi?

Lähetä osoitteeseen  heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai kommentteja.
Muutettu: 07. joulukuuta 2007