|
|
|
Ilkka Tervonen: SISKOT, TULKAA AUTTAMAAN! Sisaret, naisasialiike, feministit, missä piileksitte nyt, kun teidän apuanne tarvittaisiin? Susan ja Eva ovat pulassa eikä naisten keskinäisestä solidaarisuudesta ei näy merkkiäkään. Ajatelkaa miten roistomaisesti Matti kohteli Susania. Saatuaan netissä koukutettua Susanin, hän yritti pitää tätä pimennossa. Tiettävästi Matti otti Susanin mukaansa vain kerran maatalousnäyttelyyn ihailemaan sonneja. Ehkä Matti kuvitteli, että vertailukohta oli hänen kannaltaan edullinen. Susan ei kuitenkaan jaksanut loputtomiin piileskellä Kesärannan vaatekomerossa. Hän päätti astua kaapista ulos julkisuuteen ilman Matin lupaa. Ja mitä sitten tapahtuukaan? Matti ottaa kännykän ja naputtelee Susanille tekstiviestin numero 1001: Tämä juttu on ohitse. Vie hammasharja ja Tampaxit mennessäsi. Virolaistaustainen Eva, alistettu ja hyväksikäytetty nainen, puolestaan tapaa naisenkipeän Harrin. Harri osoittautuu kuitenkin melkoiseksi sovinistiksi. Sen sijaan että tukisi Evan itsenäistä urakehitystä, Harri aloittaakin painostuksen ja uhkailun. Loppu onkin sitten jo oikeushistoriaa. Mitä tässä tilanteessa tekevät valveutuneet keskustalaiset ja kokoomuslaiset naiset? Kepulaisnaiset huutavat kilvan Susania pitämään suunsa kiinni. Kokoomuksen naiset puolestaan toivottavat Evalle pikaista paluuta Viroon tai mieluummin vielä kauemmaksi. Onko naisasialiike palaamassa juurille, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tilanteeseen, Aleksandra Gripenbergin ja Lucina Hagmanin jalanjäljille? Nämä porvarilliset naisasianaiset olivat sitä mieltä, että äänioikeus kuului säätyläisnaisille siinä kuin säätyläismiehillekin. Työläisten ja muun rupusakin äänioikeudella ei ollut niin väliä olivatpa nämä miehiä tai naisia. Sisarten välinen solidaarisuus koski siis tuolloin vain säätyläisnaisia. Porvarilliset naisasianaiset jopa vastustivat piikojen ja pyykkäreiden sekä tyhmien, laiskojen, köyhien ja siveettömien naisten äänioikeutta. Muutettavat muuttaen: tämä on tilanne myös nyt. Naisasia tarkoittaa nykyisin vain sitä, että naisilla omat kiintiönsä politiikan, talouden, armeijan ja virkakoneiston johtopaikoista. Solidaarisuus ei ulottu Susanin ja Evan kaltaisiin naisiin. Oikeastaan he ovat vain kiusallinen ilmiö tunkeutuessaan säätyläisnaisten reviirille kilpailemalla miesten huomiosta. Sisaruus on niin jalo asia, ettei sitä voi ulottaa kaikenlaisiin kotkoihin. Kun sisar tönäisee sisarta - kuten SPR:n toimistossa - asiaa puidaan vakavalla naamalla hovioikeutta myöten. Jos ei kuulu tähän eliittiin, nainen voi ottaa vapaasti turpiinsa. Lähiöiden kulmilla on totuttu kulkemaan silmät mustina. Helmikuu 2007 Ilkka Tervonen |
|
Lähetä osoitteeseen
heikki.typpo@punavihrea.info tätä sivustoa koskevia kysymyksiä tai
kommentteja.
|